17. tammikuuta 2009

Pyörät Vuosaaressa




... ja sitten ne tulivat... viikon etuajassa! Ja kun mennessä kymmenen päivää myöhässä niin kokonaismyöhästymisaika enää kolme päivää... ;) ... jotakin logiikkaa tuossakin...


... mutta yes, tärkeintä että tulivat ja yhtenä kappaleena. Visan ja Kalevin pyörät tosin olivat irronneet kuljetuksessa hihnoistaan ja alkaneet halata toisiaan. Ei kohtalokkaasti, mutta aina rakkaus kuitenkin jälkensä jättää. Kalevin GS vähän kuhmuilla ja Visan Transalp vähän naarmuilla...


... Wiktor Ekin Ari Eklundin ensireaktio oli jo kovin tuttu, ‘me emme voi ottaa mitään vastuuta’... jne. Nyt tuuli kuitenkin kääntyi syystä tahi kolmannesta ja Ari Eklund olikin yllättäen kantamassa joitakin korsia vastuun kekoon muodossa Kaleville ja Visalle alennusta pakkauskuluista. Eivätkä pakkauskulut mitään pieniä kuluja. Jokaista pyörää on pakattu Ushuaissa 560 eurolla! ...


---


ala- ja keskikuva; kontissa toisiaan halanneiden Kalevin ja Visan pyörän kyljet... jotka nekin selviytyivät varsin kohtuullisilla rakkauden skraadeilla.


yläkuva; pyörät Vuosaaren sataman varastossa... ajokausi alkaa ensi viikolla... :) ... ja MP09 messuilla ainakin osa pyöristä nähtävänä.

27. joulukuuta 2008

Pyörät Uruguaissa :)



... lähtivät ne matkaan todistettavasti... Ari Eklundilta tuli seurantakoodi, jonka mukaan pyörät tulleet joulukuun 9's Uruguain pääkaupunkiiin Montevideoon ja jatkaneet sieltä joulukuun 12'ta kohti Rotterdamia. Aikataulun mukaan Suomessa 20.1.2009... jos tuo pitää, niin MP-09 messuille pääsee moottoripyörällä... :)

Kuvat; pakattuna ja kontissa Pedro Passerinin lähettämissä kuvissa. Nyt keskijalkojen varassa!? Pidetään peukkuja keskijaloille... ;]

26. marraskuuta 2008

Kottikärry, valkoista ja IsoKiitos!


... avaan silmäni. Ritva on jo noussut. Punaiset numerot katossa kertovat, että paikallinen aika on 10:28. Makuuhuoneen ikkunan takana näkyvät siihen elokuussa unohtamani, nyt lumiset kottikärryt. Nyt on elokuu? Huikea uniko vain? Ei, yöpöydällä on Barilochesta ostamani sydämenmuotoinen suklaarasia... ;)


... unenomaiselta tuntuu silti herätä valkoiseen maailmaan, epätodelliselta. Lähteä tänään ei mihinkään tuntuu epätodelliselta. Totun kyllä. Hetken kestää kuitenkin tottua, että aamuisin ei lähdetä ajamaan. Ei ihmetellä karttoja mitä teitä ajetaan. Ei arvota mihin ehditään jos ehditään...


... mutta hyvä ellei erinomainen maku jäi kaikista niistä aamuista, joina lähdettiin ajamaan. Erinomaisen upea juttu oli, että jokainen pääsi joka ilta perille ja koko Suuren Seikkailun maaliin! Kiitos Sirpa, Ari, Jarmo, Kalevi, Kalle, Pekka, Petri, Sami, Seppo, Tapsa ja Visa 28961’stä yhteisestä upeasta kilometristä. Oli huikea matka... ja tuosta on jo vähän haastavaa pistää paremmaksi, melkein 30000km vajaassa kolmessa kuukaudessa... jos lasketaan Alaskan autoilumme menee selkeästi kolmenkympin yli... ;) ... Rempseätä Joulua itse kullekin ja kaikille tätä blogia seurannaille! Bloginpäivitysosasto vaikenee... ainakin toistaiseksi ;] ...


---


kuva; kottikärryt Jäniksenlinna aamussa

Päivä90 | Buenos Aires - Janiksenlinna

... lentopäivä...


---


... nukun ennen kuin kone on ilmassa. Seuraavassa mielikuvassa tarjotin tulee eteeni. Ja kun seuraavan kerran avaan silmäni on lennetty 9 tuntia 12,5 tunnin lennosta. Frankfurtissa aikaa ihmetellä 2,5h. Lento Suomeen lähtee noin ajallaan ja Seutulaan laskeudumme 22:30 paikallista aikaa. Haikeat hyvästelyt. Matka on päättynyt...


Päivä89 | Ushuaia - Buenos Aires



... pyörien pakkauspäivä / kotiinlähtöpäivä2... +6 - +35... sol, sol y sol...

---

... olemme Petrin kanssa Pedro Passerinin toimiston oven takana aamukahdeksalta. Portinvartija sanoo, että Pedro tulee yhdeksältä. Yhdeksältä Pedron sihteeri sanoo Pedron tulevan yhdeltätoista. Sanomme Petrin kanssa kukkasin, että ‘perkele’. Sihteeri soittaa Pedrolle joka lupaa tulla kymmeneksi...


... kello on vartin yli yhdeksän. Menemme roudaamaan pyöriä sataman puomin toiselle puolelle. Muutama virkailija yrittää vastustaa, mutta kun aikamme toistamme, että Pedro tulee hoitamaan paperihommat niin sataman vartijakin heltyy ja osoittaa paikan tullin toimiston edestä...


... Visan pyörä ei lähde käyntiin napista... yskii ja huohottaa vain. Työntämällä kuitenkin hörähtää henkiin. Kaikki pyörät ovat satamassa hetikohta kymmenen jälkeen. Pedro löytyy toimistostaan. Carnetit, rekisteriotteet ja passinkopiot Pedron pöydälle. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen Kalevin, Jarmon ja Tapsan papereista puuttuu rekisteriotteet ja passikopiot. Kalevin puuttuvat paperit ovat Pedron faksissa kaksi minuuttia sen jälkeen kun tekstiviesti lähti. Tapsan puuttuvat paperit löytyvät hotellihuoneesta. Jarmon rekisteriote pyörästä ja passin kopio on Pedron faksissa puolen tunnin kuluttua...


... puoli kaksitoista Pedro antaa kuitattavaksi paparit jossa luovutamme hänelle täydet huolintaoikeudet. Hotelli on maksettu varttia vaille kaksitoista ja kahdeltatoista olemme taksitolpalla. Kymmentä minuuttia myöhemmin Ushuaian lentokentällä Aerolineas Argentinasin lähtöselvitystiskillä... mukavan tiivis aamupäivä... ;)


... Ushuaian kentällä tiiveys loppuu... heti kun pääsemme koneeseen sisään kapteeni kuuluttaa, että vanhassa MD80’ssä technical problem. Tunnin kuluttua technical problem on ratkaistu ja konevanhus irtoaa kentästä muutaman epäröinnin jälkeen...


... ennen koneeseen menoa eilen Buenos Airesiin lentäneeltä Kallellta tulee tekstiviesti, että videokamera kadonnut. Kävin kentän lost and foundissa. Ei yhtään ylimääräistä videokameraa... ei videokameroita lainkaan. Eikä ehkä se itse kamera niinkään, mutta kamerekassissa oli Kallen koko matkan kuvaamaa liikkuvaa kuvaa, joita hän ei ollut varmuuskopioinnut... että sillee... :[


... Sirpa, Ari, Sami, Pekka, Visa ja Kalle löytyvät hetikohta Buenos Airesin kentältä saavuttuamme Petrin kanssa sinne. Tulimme tosin kansalliselle kentälle keskustan tuntumaan josta reipas taksimatka kansainväliselle kentälle. Ja viimeiset 300 metriä tuntuivat erityisen reippailta. Kaasutaksista loppui kaasu. Petri ja minä saimme työntää sen terminaalin vieressä olevalle huoltamolle... hyvää hyötyliikuntaa... ;)


---


alakuva; Pedro Passerini papereitamme selvittämässä.


toiseksi alin; Petri kuittaamassa pyöriä luovutetuiksi Pedron haltuun ja vastuulle. Pedro naputti vapaamuotoisen paperin ja halusi että kuittaamme sen molemmat.


keskikuva; viimeinen kuva pyöristä sataman tullitoimiston edestä. Jos tammikuussa keliä, niin pidämme kokoontumisajot Kaivopuiston Carusellissä heti kontin saavuttua... ;)


toiseki ylin; Petri hyötyliikkumassa. Tynsimme taksimme viimeiset 300 metriä lentokentälle. Kaasu loppui.


yläkuva; Euroopan lennolle odottajia. Lufthansan kone pari tuntia myöhässä, mutta eipä tuo paljoa haitannut jos lainkaan... ;)

Päivä88 | Ushuaia




.. kotiinlähtöpäivä... +7 - +12... sataa, paistaa, sataa ja paistaa...

---


... aamu alkaa odotuksella. Odotamme puhelua Ari Eklundilta. Sitä ei tule. Petri laittaa yhden tekstiviestin kymmeneltä ja toisen yhdeltätoista, jossa kysymme toimintaohjeita. Ei vastausta. Kahdeltatoista Petri soittaa. Ei uutisia, tai se että Pedro Passeriniä ei ole tavoitetu ja näyttää siltä, että emme tänäänkään voi luovuttaa pyöriä mihinkään...


... vedämme Petrin kanssa ajotakit ylle ja ajamme lentokentälle. Huomisen, kello yhden lentoon löytyy kaksi paikkaa Buenos Airesiin. Teemme kaupat. Loput jäljellä olevasta ryhmästä lähtee olevien lentolippujen mukaan kello kuusi. Petri soittaa Ari Eklundille, että jäämme. Ari ehdotti jo aikaisemmassa puhelussa, että jättäisimme pyörät hotellille. Ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, sillä siinä vaihtoehdossa olisimme joutuneet jättämään avaimetkin. Ja kun Buenos Airesissa yöpyminen kaikissa tapauksissa niin Ushuaiaan jäänti hyhvä vaihtoehto. Ehdimme Euroopan lennolle kuitenkin... ehkä... ;)


... heipatzut lähtijöille ja saunaan. Tänään sauna on jo lämmin tullessamme... tosin olimme tuntia ennen käyneet sanomassa tulevamme. Varustuksemme on myös tänään parempi. Salakuljetamme saunaoluet porealtaan reunalle kylpytakkien taskuissa. Saunaosaston tytöt eivät suostu myymään olutta... ;) ...


---


alakuva; Argentiina on pitkä maa... kokonaispinta-alaltaan samaa luokkaa Intian kanssa. Ushuaiasta Bolivian etelärajalla La Quiacaan kertyy kilometrejä 5171, mistä saisi loisto matkan jo sinällään.


keskikuva; planeettamme eteläisimmässä kaupungissa elettiin voikukkien kukinnan kulta-aikaa.


yläkuva; Ushuaia lentokentältä katsottuna.


24. marraskuuta 2008

Päivä86 | Ushuaia






.. vapaapäivä / pakkauspäivä...


---


... vähän outo olo tämä perillä olemisen olo mutta ehkä siihen tottuu. Mukava kuitenkin nukkua pitkään, syödä aamiaista rauhassa ja alkaa ihmettelemään mitä laittaa pyörän mukaan ja mitä ottaa lentokantoon. Lentokantoon tarvitaan kuitenkin kassi, joten Petrin ja Samin kanssa kassikaupoille. Tavarat on pakattu kahteen mennessä. Pyöriä lähdetään viemään puolineljältä...


... olemme hyvissä ajoin ennen neljään Pedro Pataninin toimiston oven takana. Toimistossa ei ole ketään. Vartin yli neljä Petri alkaa soittamaan kaikkii Pedrom neljään numeroon. Mikään niistä ei vastaa. Wiktor Ekin Ari Eklund vastaa Suomessa. Pyöriä ei voi luovuttaa lauantaina. Olisi ollut mukava, jos joku olisi kertonut sen meillekin. Petri oli sopinut Pedron sihteerin kanssa että lauantaina neljältä tullaan ja että Pedro on paikalla. Ari Eklund lupaa selvittää asiaa. Mitään ei tänään selviä. Eklund lupaa palata asiaan huomenna aamulla...


... menemme saunaan. Hotelli Albatrossissa, jossa asumme löytyy sellainen ihme kuin sauna. Tosin kylmä kun tullaan mutta lämpenee odottaessa... ;) ... sauna tuntuu tosi yeesilta eikä kuuma porekylpy tunnu lainkaan ikävältä sekään. Jäämme saunapuhtoisina odottamaan mitä huominen tuo tullessaan mopojen kotiuttamisen rintamalla...


---


alakuva; konepyöräkuljettaja Ruotsalo plankkaa saappaitaan Barbie -hammastahnalla... toimii... ;)


toiseksi alin; Ushuaian satamaa... yksi sukellusvenekin löytyi. Etelänavalle olisi päässyt 4900 dollarilla 11 päiväksi. Jätimme seuraavaan kertaan.


keskikuva; välimatkakyltti cityssä.


toiseksi ylin; majatalomme Ushuaiassa. Konttisatamaan matkaa sata metriä!...:)


yläkuva; pääkadun katumaisemaa.

23. marraskuuta 2008

Päivä85| Rio Galleos - Ushuaia - Lapataia - Ushuaiha






...ajopäivä 63... Argentina - Chile - Argentina... 608km/10h... keskinopeus 89km/h... +12,5 - +17... aurinkoista, puolipilvistä ja puoliaurinkoista... matkan viimeisellä raja-asemalla Pekan GS’n starttinappula sanoo ainoastaan ‘naks, naks, naks’. Ei lähde käyntiin. Parin työntöyrityksen jälkeen lähtee!... vika toistuu loppupäivän aikana useaan otteeseen...


---


... viimeinen ajopäivä. Sniif Sniif... olemme liikkeellä heti kymmenen jälkeen. Argentiina ulos menee rivakasti ja Chile sisään menee yhtä rivakasti. Chilen tulli lakko on päättynyt. Sirpa oli joutunut puhumaan kovastikkin ennen kuin puomi oli auennut pari päivää aikaisemmin. Chile ulos ja Argentina uudestaan sisään menee vielä rivakammin... itse Tierra de Fueogoon saavumme lautalla Magellanin salmen yli. Tulimaa alkaa matka viimeisellä hiekkapätkällä San Sebastianiin, josta viimeiset 300km sileää asvalttia Ushuaiaan...


... viimeiset 50 kilometriä voisivat olla yhtälailla Alaskasta. Ushuaiassa olemme kahdeksalta, ja kun päivät pitkiä ja valoisia ovat niin ehdimme vielä Lapataiaan. Planeettamme eteläisimpään kohtaan, jonne voi ajaa tietä pitkin... Nordkapin vastapaikka... ;) ... Buenos Airesista tuleva Ruta 3 päättyy Lapataiaan. Pääkaupunkiin täältä tasan 3079km. Linnuntietä Alaskaan 18000km. Meidän mittarimme ovat kelanneet itseensä 28000km ja rapiat. Sopiva matka syysretkeksi... ;)


---


alakuva; yhteysalus Patagoniasta Tulimaahan ja päinvastoin.


toiseksi alin; Alaska ja Tulimaa... maisemiltaan kuin veljekset tai siskokset tai sisarukset... kavereita ainakin?


keskella; Sami ja Petri lepäämässä maalitolpalla.


toiseksi ylin: tähän tauluun päättyy planeettamme eteläisin tie ja PanAmerica. Oli upea juttu, että koko retkikuntamme pääsi perille... ja että kaikki BMW’t pääsivät perille... ;) 


yläkuva; Sami maalissa. Samin pyörä oli BMW -porukan luotettavin. Siinä ainoastaan vähän vesiletkuongelmaa.

22. marraskuuta 2008

Päivä84 | El Calafate - Glasier Moreno - Rio Galleos






.. ajopäivä 62... 491km/11... keskinopeis 87km/h... +14 - +25... aurinkoista, puliaurinkoista ja puoliaurinkoista... päivä alkaa Petrin katteiden purulla. Jäähdytysjärjestelmä juntturassa. Minulta loppuu takarengas. Rio Galleoksesta löytyy uusi. Petrin ja Pekan ketjut alkavat molemmat olemaan finaalissa, mutta menenevät Ushuaiaan... :)


--- 


... pääsemme kohti Glacier Morenoa kolme kilometriä ja sitten puramme Petrin GS’n katteet. Jäähdystysjärjestelmä vaatii ilmausta. Syylärin korkki olisi hyvässä paikassa jos se ei vaatisi katteiden purkua. Saksalainenkaan insinööri ei ole täydellinen... :)


... maisemat ovat Glacier Morenon lähestyessä saamaa sarjaa kuin Alaskassa. Upeat. Itse jäätikkö koko retken upeimpia kohtia. Moreno on 30km pitkä, viisi leveä ja noin 60m paksu. Koko jäätikköalue levittäytyy noin 200km matkalle...


... jäätiköltä takaisin El Calafateen ja kohti Rio Galleosta. Takarenkaani hiipii kohti loppuansa kiitäessämme Rio Galleokseen ja Rio Galleoksessa ei muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa rengas. Kaupungin ainoa rengasliike löytyy nopeasti ja uusi gummi on alla noin tunnissa. Päivän päättäriksi jää Rio Galleos mikä samaa autentico sarjaa kuin Caleta Olivia = ei mikään turistikeskus... ;)


---


alakuva; Glacier Morenon porteilla. Tie perille hauskaa mutkaa ja mukavaa vaihtelua pampa -ajeluun.


toiseksi alin ja keskikuva; Glacier Moreno edestä ja sivulta. Lähpötila jäätikön laidallakin +15 ja rapiat luokkaa.


toiseksi ylin; Petri kuvaa Pekkaa jäätikön laidalla.


yläkuva; vähän ennen Rio Galleosta törmäsimme Brasilialaiseen motoristiin. Tarramiehiä joka kolme vuotta sitten ajanut maapallon ympäri. Käynyt pyörällä myös Suomessa.


Päivä83 | Caleta Olivia - El Calafate






.. ajopäivä 61... 748km/10h... keskinopeus 103km/h... +20 - +26,5... sol, sol y sol... Petrillä keittää. Ei päässä vaan moottorissa. Mutta parilla ilmauksella El Calafateen. Oma öljyvuotoni voi hyvin ja jatkuu. Päällimmäiseksi huolenaiheeksi pyöräni kanssa on tullut takarengas joka on tulla tiensä päähän ennen Ushuaiaa... ;)


---


... Caleta Olivian keskustaa hallitsee 32 metriä korkea öljymiespatsas. Aamulla viimeisen kerran öljymiehen ympäri ja kohti etelää (kiersimme eilen monta kertaa hotellia hakiessamme). Eilisen viileysaalto on hävinnyt. Lämpötilan puolesta mukavimpia ajopäiviä. Tasalämpöä koko päivä = ei villahuosujen päälläpois sulkeisia... :) ... itseasiassa meidät on vähän yllättänytkin kuin lämmin Etelä-Amerikan etelässä on...


... pampaa riittää tällekin päivällä sataa viimeistä kilometriä lukuunottamatta. Ja kaartaessamme päätieltä kohti El Calafatea pääsemme 200 kilometrin hiekkatiepätkälle joka pitää hyvin hereillä... pyörä nuljuu koko pätkän kuin kuulalaakeripedillä, mikä itseasiassa melkolailla vinkeää...


... El Calafaten lähestyessä maisemat jälleen jylhentyvät ja lumihuiput ottavat taivaan rannan haltuunsa. Petri pesee vasemman lahkeensa jäähdytysnesteellä eteläisten andien hymyillessä taustalla. Petrin jäähdytyssysteemissä jälleen ilmalukko mutta alkaa toimimaan kun hetken sitä ropaamme. Syntyy ajatus, että isoina haemme moottoripyörämekaanikoiksi T;mi Pekan Pyörä ja Baskeriin... voisimme erikoistua mystisiin ongelmiin, jotka hoitaisimme odottaessa... :) 


... El Calafate näyttää olevan eri planetalta kuin Caleta Olivia josta löysimme hädin tuskin neljää hotellia. Täällä neljä löytyy joka kortteleista...;) ja muutzos, muutzos turistos. Mutta kaupunki siitä huolimatta mukavan oloinen paikka... turisti tuntee olonsa kotoisaksi muiden turistien kanssa? Huoneet löytyvät Los Pinosista ja erinomaiset pihvit korttelin päästä...


---


alakuva; kuulalaakeritie suoraan... ja suoria riitti Argentiina osuudella enemmän kuin missään. Sorasuora voittaa kuitenkin aina asvalttisuoran.


toiseksi alin; risteys Pampalla


keskikuva; glygoolilahja Vuorio... Petrin GS’n vesiletku petti jälleen kerran ja laski nesteet lahkeelle. Jäähdytysnesteongelma sinänsä pieni mutta viheliäinen kun siitä ei näytä pääsevän eroon.


toiseksi ylin; syyreeri asuu myös Argentinassa. Tämä yksilö hotellikadullamme El Calafatessa.


yläkuva; motoristin päivällinen. Lomo -annos salaatilla... ;)


20. marraskuuta 2008

Päivä82 | Esquel - Caleta Olivia






... ajopäivä 60... 620km/8h... keskinopeus 109km/h... +13,5 - +30... sol, sol y sol... ei teknisiä murheita tänään. Oman pyöräni takaosa tosin alkaa olla sen verran öljyinen, että siihen ei mielellään koske, mutta tuo mene Ushuaiaan? Öljyvuoto tasaisen varmaa ja minulla öljypurkki sivulaukussa kuin harrikkamiehellä...


---



.... aamu näyttää ruusuiselta piparkakkutalossamme ja ruusut kukkivat hyvin hoidetun nurmikon laidalla. Emäntä tuo aamiaisen olohuoneeseen. Mehua, kahvia, paahtoleipää ja medialuunia... suomalaisittain croisantteja. Pekka koitti illalla tilata kahvilasta croisanttia, ei auttanut vaikka hän kuinka hienosti lausui ‘croisaánt’... medialuna mikä medialuna... ;) 


... ajopäivä on pampapäivä... pohjanmaalaiset olisivat kateellisia kun kokisivat Argentiinan etelän pampan... suoraa, suoraa ja lisää suoraa. Tasaista, tasaista ja tasaista. Argentiinan etelästä löytyy tasaista Suomen jos ei kahden verran...


... päivä lämpiää koko ajan Atlantin lähestyessä ja on lämpimimmillään heti saavuttuamme rannikolle. Rannikon helle on kuitenkin suhteellisen lyhytaikainen ilo. Kuusitoista kilometriä etelään ja lämpö katoaa kahdensadan metrin matkalla. Kadotus on kymmenen astetta parillasadalla metrillä ja pari kilometriä lisää niin kadotus on 15 astetta! ...


Caleta Olivia ei ole mikään turistikeskus. Löydämme kuitenkin säädyllisen hotellin ja ravintolan. Caleta Olivia on öljymiesten kaupunki. Kaupunkia ennen ja sen jälkeen kymmenet öljypumput nostavat mustaa kultaa...


--- 


alakuva; piparkakkutalomme pihan pallokukkia. Ruusukuvat vähän epäonnistuvat aamuisella kuvausretkellä Petrin kannsa. Kuvaamme Petrin kanssa aamuisin kukkasia, kuten tosimotoristin kuuluukin... ;)


toiseksi alin; pampaa. Päivän maisema tiivistettynä. Kitukasvuista tasankoa.


keskikuva; tauko keskellä kaikkea ja ei mitään. Päivän taukopaikat näyttivät kaikki samanlaisilta... :)


toiseksi ylin; Ruta 40. Argentiinan pisin tiet, jolla pituutta vähän reilu 5000km. Tie alkaa Bolivian etelärajalta ja päättyy Ushuaiaan. Tämä suora päällystetty. Etelässä suurin osa päällystämätöntä mukulakivipeltoa.


yläkuva; öljyä. Vähön ennen Atlantin rannikkoa meidät yllätti monilukuinen määrä öljypumppuja. Argentiina on öljyn suhteen omavarainen ja sitä riittää myös vientiin.

Päivä81 | Bariloche - Esquel






.. ajopäivä 59... 288km/6h... keskinopeus 92km/h... +15 - +27... sol, sol y sol...Petrin GS’n termostaatti hermostuu ja alkaa keittämään jäähdytysnestitä ja vilkuttamaan varoitusvaloja...


---


... suklaakaupunki aamupäivä = sunnuntairyhmän lähtö kello 12... Barilochessa olisi helposti hiihdellyt päivän tai kaksi. Mukava kaupunki rennolla tunnelmalla, mutta aikataulut painavat päälle. Kuuman ryhmän kärkijoukko tänään Ushuaiaan. Kalevilta tulee viesti, että 700km jäljellä. Ari ja Sirpa Kalevin kanssa, eli he vähän hellittäneet tahtia. Arilla ja Sirpalla samat lennot kuin sunnuntairyhmällä....


... tie Barilochesta Esqueliin välillä kuin Norjassa, välillä kuin Alpeilla ja välillä kuin Lapissa. Mukavia laajoja mutkia ja hyvää päällystettä. El Bolsonin iltapäiväkahvien jälkeen Petrin termostaatti tekee tenän. Moottori kuumenee tasaisen varmasti heti käynistyttyään yli normien. Ei auta muu kuin etsiä korjaamo, joka löytyykin nopsaan. Aikaa korjaamolla kuitenkin vasta kuuden jälkeen. Kello on vajaa kolme. Katsomme toisiamme ja ryhdymme yhteisestä päätöksestä purkamaan Petrin katteita jotta pääsemme syyläriin käsiksi. Petrin ongelma paljastuu jonkinlaiseksi ilmataskuksi. Saatuamme syylärin korkin auki paisuntasäiliön pulleat nesteet laskeutuvat syyläriin ja ongelma on poissa...


... Visa ja Kalle ovat hätäisempinä miehinä ajaneet jo Esqueliin edeltä. Tullessamme sinne he päättävät jatkaa vielä ‘jonkun pätkän’. Sami, Pekka, Petri ja minä jäämme Esqueliin mielessä eilisen kaltaiset pihvit. Pihvien tasossa joudumme vähän pettymään mutta selviämme siitä kuin miehet juuri ja juuri... ;)


... itse Esquel mukava pieni Hyvinkään kokoluokkaa oleva kaupunki. Jos kuljet kulmilla niin Patagonia Aparts vähintäänkin loistava majoituspaikka kaksi korttelia keskustasta...


---


alakuva; maisema Barilochen hotellijuoneen ikkunasta.


toiseksi alin; maisema Barilochen ja El Bolsonin väliltä.


keskikuva; Petri GS alastomana ja Petri jäähdytysnestepullon kanssa. Koimme itsemme suuriksi mekaanikoiksi saatuamme jäähdytysongelman korjattua omin voimin... ehkä meistä tulee isoina mekaanikkoja... ;)


toiseksi ylin; Esquelin majapaikkamme. Ehdottomasti romanttisin kaikista. Patagonia Aparts.


yläkuva; Uotisen Jormako se siinä???

17. marraskuuta 2008

Päivä80 | Temuco - Bariloche






... ajopäivä 58 / Chile - Argentina... rajalla tunti jos sitäkään. Eteläamerikan rajat ovat täysin eri planeetalta kuin Keski-Amerikan rajat jossa häsläys on ykkösasia... kilometrit 499 / 8h... keskinopus 89km/h... +16 - +22... sol, sol y sol. Glygoolit lentävät Petrin GS’stä ja öljyä lentää minun GS’stä... mutta molemmat kulkevat... ;)


---


... puuduttava moottoritie jatkuu vielä 250km aamulla Osornoon saakka. Sitten kaikki onkin toisin. Argentinan rajalle vievä tie kaartaa sinne ja tänne ja lumihuippuiset Andit juhlistavat maisemaan. Oman vähintääkin erinomaisen säväyksen antaa täydessä kukassa oleva alkukesä. Kasvillisuuden perusteella on Suomen kesäkuu... lupiinit rehottavat, ruusut kukkivat ja pelloilla rypsit ja rapsit ovat keltaisina... ja aurinko paistaa ja moottoripyörä on alla. Ei puutu kuin oma rakas Ritva. Mutta kuten varmaan aikaisemminkin olen naputtanut, niin kaikkea ei voi saada...


... Entre Lagos kylän kohdalla on useita vakuutuskauppiaita ja Pekalle saadaan vakuutus... rajan lähestyessä tie vain paranee mutkien lisääntyessä ja maisemien huiskautuessa. Chile ulos asema on muutama leiman heilahdus ja samoin Argentina sisään. Raja-asemien väli vain yllättävän pitkä yli 20km ja välillä tuli jo mieleen, että teimmekö Mexicot... ;) ... Argentiinan raja-asemalla Petrin jäähdytyssysteemi päättää suihkaista glygoolit silmille. Syykin selviää nopeasti. Santiagon ammattitaitoinen huolto on täyttänyt paisuntasäiliön piripintaan! 


... Argentinan Sweitsiksi mainostettu Bariloche muistuttaa erehdyttävästi sweitsiläistä alppikylää. Maisemat ovat kuin alpeilta ja Barilochen keskuskatu kuin minkä tahansa alppikeskuksen keskuskatu. Barilochen omana erikoisuutena suklaa. Ja se kulkeekin myös maan suklaapääkaupungin tittelillä. Suklaa ei kuitenkaan päivällistä. Tänään sen sijaan saamme ne pihvit... itseasiassa fantasticot pihvit. Retken parhaan päivällisen. Kalle kasvissyöjänä oli ehkä vähän muutakin mieltä, mutta matkustaa Argentina ilman hyviä pihvejä on jotakin samaa kuin soutaa perämoottoriveneellä... ;)


---


alakuva; Mocotppullin automuseo


toiseksi alin; maalaisidylliä chileläisittäin. Tie 215 Argentinan rajalle.


keskikuva; Pekka kevään viimeisten lumien päällä Chilen ja Argentinan raja-asemien välillä, jossa oli eteläisten andien korkein kohta... ainakin korkein kohta tänään missä rajatie menee... ;)


toiseksi ylin; pieni suklaapuoti. Niitä riittää Barilochessa jokaiseen suklaamakuun.


yläkuva; Visa on Rock... Bariloche by Night

Päivä79 | Santiago - Temuco





... ajopäivä 57 / Chile... kilometrit 695 / 9h... keskinopeus 102km/h... +15 - +27... sol, sol y sol... naistenpyöräni roiskii öljyä nyt molemmilta puolilta. Kallen keula jälleen ilman joustoa...


---


... Kalevi lähtee seitsemältä tavoittelemaan kuumaa ryhmää. Sunnuntairyhmä lähtee kymmeneltä periaatteella katsotaan minne ehditään jos ehditään. Temucoon ehdimme. Pidemmällekin olisimme ehtineet mutta yhdeksän tuntia moottoritietä on ihan tarpeeksi. Päivän tie ja maisemat koko matkan yksitotisimmat, mutta jonkun tien on ikävystyttävin tie oltava. Tylsimys tien täydentää ruiska vastatuuli, joka puhaltaa urhoollisesti koko päivän, mikä tekee pienellä naistenpyörällä ajamisen moottoritiellä väkisin puurtamiseksi ...


... Santiagon BMW -huolto ei juuri kehuja ansaitse. Plussaa, että pyörät pestiin ja sen osasivat Santiagossa parhaiten. Minulla venttiilikannen öljyvuoto vain paheni. Ennen korjausta öljyä tirskui ainoastaan vasemmalta, nyt sitä tulee molemmin puolin. Hose sanoi, että venttiilikopan tiiviste vaihdettiin mutta mutta, mene ja tiedä ja jännitys jatkuu pääseekö naistenpyörälläni perille. Kalle ei myöskään kiittele huoltoa. Kallen keula jousti huollosta hotellille, mutta siinä se. Aamulla keula jymähti uudestaa. Petrin vesiletkuongelma ratkaistiin lyhentämällä letkua ja laittamalla uudet kiristimet molempiin päihin. Tänään letku alkoi jo hivuttautumaan paikoiltaan. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan...


...Temuco on niin kokonsa kuin näkönsä puolesta kuin Seinäjoki. Majoitumme paikalliseen ‘sokoshotelliin’ torin laidalle. Pihvit ja punkku on mielessä, mutta saamme tyytyä moottoritienmakuisiin pizzoihin ja pastoihin.. :)


---


alakuva; On The Run... Esson vastaisku ABC -huoltamoille... samalla konseptilla tehty. Ja oli mukava päästä aamulla ontherun parin päivän huilin jälkeen.


toiseksi alin; Tietulliasema. Yksi monista. Niitä on Chilen moottoriteillä vajaan sadan kilometrin välein. Moottoripyöriltä vakiotaksa tuntuu olevan 500pesoa mikä noin 0,80€... ei paha.


toiseksi ylin; Temucon pilvenpiirtäjä pesussa. Temuco ei mikään turiskohde ellei halua aisti Pablo Nerudan lapsuusvuosien havinaa. Neruda asui lapsena täällä.


yläkuva; Temucon pizzeria, josta saimme moottoritienmakuisia pizzoja... hyvä tai huono maku? Sen jokainen päättää itse... ;)

Päivä78 | Santiago





... vapaapäivä / huoltopäivä... ilmastonmuutos +15 - +18... pilvistä, pilvistä ja pilvistä...


---


... Jaime soittaa Kaleville puolikymmeneltä. Uudestaan kahdeltatoista. Uudestaan kahdelta. Uudestaan kolmelta. Puoli neljä Jaime ja Kalevi lähtevät yhdessä lentokentälle. Kymmentä vaille viisi bensapumppu on Kalevin kädessä. Seitsemältä se on Kalevin pyörässä kiinni ja pyörä käy!!!.. . 


... me muut saamme pyörämme niin ikään seitsemään menessä pestyinä ja korjattuina. Argentiinan vakuutukset tulevat puheeksi BMW -liikkeessä. Jaime vie meidät lähiostarille josta saamme vakuutukset. Pekka ehtii hävitä rehgaskaupoille ja jää ainakin tänään ilman vakuutusta. Kuuma ryhmä on myös ylittänyt Argentiinan rajan ilman vakuutuksia. Rajalla neuvo oli, että ‘ostakaa seuraavasta kylästä’. Seuraavassa kylässä ei ollut myytävänä... eikä sitä seuraavassa. Kaivelen netistä online -vakuutuksia. Ei löydy...


... jos jättää Kalevin puolesta jänskättämisen pois laskuista niin rento päivä. Saan päivitetty blogin noin ajantasalle ja vastattua sataan ja yhteen sähköpostiin... ;) ... bemari-liikkeestä tullessa pojat ovat lämmetä kun ajan pizzalähettiä (pizzalähettiä = mahdollisimman nopeasti kaikki kaistoja ja rakoja hyödyntäen ;) ...


... illalla sushia... eilen illallakin söimme sushia... Santiago on Yes! ... kokoonsa nähden erittäin yees...


---


alakuva; kaksi turistia kohtasivat juuri Santiagossa


toiseksi alin; jotkut pankit ovat hienompia kuin toiset. Petri kuvasi tämän salaa. Pankissa kuvauskielto.


toiseksi ylin; uusi ja vanha Santiago vierekkäin.


yläkuva; Hugo, Hose ja Jaime. Hugon asema ei käynnyt koskaan selville mutta hän osasi hieman englantia. Hose on Santiagon BMW -liikkeen huoltopäällikkö ja oikealla ystävämme Jaime, jota emme voi kylliksi kiittää. Ilman Jaimen apua Kalevin bensapumppu olisi yhä lentokentän tullissa.

14. marraskuuta 2008

Päivä77 | Santiago






... huoltopäivä / vapaapäivä... Chile... aurinko porottaa siniseltä taivaalta. Lämmöt 25 - 30 plus astetta... Petrin jäähdytysjärjestelmä sekoaa kokonaan matkalla bemari-huoltoon. Kalevin pyörä tulee lavalla. Kalle jättää pyöränsä etuhaarukan säätöön. Kallen GS ollut pari viime päivää ns. jäykkäkeula. Ei joustoa ja sitä myöten ei mahdottoman mukava ajaa...


---


... aamulla huoneista kömpii tukkakipeisä poikia. Kymmeneltä olemme paikallisen BMW -huollon pihassa. Huoltopäällikkö lähettää auton hakemaan Kalevin pyörää. Tänään ei onnistu mikään huolto. Ensimmäinen tarjous on että valmista ensi tiistaina. Mahdotonta sanomme yhteen ääneen. Huoltopäällikkö lupaa pyörät huomen illaksi. Eli yksi lisäyö Santiagossa...


... Kalevin bensapumppu on lähdössä Puerto Montt’iin huoltopäällikön soittaessa kentälle. Onneksi ei ehtinyt lähteä... ;) ... syystä tahi toisesta toimitusosoitteeksi oli merkitty Puerto Montt, joka tuhat kilometria Santiagosta etelään. Bemariliikkeessä tapaamamme paikallinen bemaristi alkaa auttamaan bensapumppu asiassa. Pumppu luvataan kahdeksi DHL’n keskustatoimistoon. Jaime ja Kalevi ovat toimistossa kahdelta. Pumppu on yhä kentällä. Syy, tullimiehet lakossa, ehkä maanantaina sitten on ensimäinen vastaus...


... Jaime osoittautuu enemmän kuin loistavaksi kontaktiksi. Hän tuntuu tuntevan kaikki lentokentällä jotakin päättävät ja lentokentän päällikkö lupaa tehdä parhaansa, jotta Kalevi saa bensapumpun huomenna. Taas se kohta kun pidetään peukkuja ja varpaita Kalevin ja bensapumpun puolesta...


... illalla vähän kevyempää ruokaa. Menemme sushille. Sushilta ei ole baareihin lähtijöitä. Jokainen on univalmis. Unen päätä ei tarvinut tänäänkään hakea vaikka otin neljän tunnin iltapäivänokoset. Kahdelta, puistolounaan jälkeen olin ummistamassa silmiä vartiksi. Seuraavan kerran katsoin kelloa kuudelta. Kämppiksenäni oleva Kalle heräsi puoliseitsemän... ;)


---


alakuva; Kalevin GS saapumassa Santiagon varikolle. Tämä ei konttorituolikauppiaan auto. Konttorituolikauppias joutui tuomaan Kalevin pyörän hotellille koska BMW -huolto jo kiinni heidän saapuessaan.


toiseksi alin; Jaime Illmer selvittämässä minulle kuinka pyörä karkasi käsistä. Jaime oli noutamassa omaa pyöräänsä, joka juuri korjattu kaatumisen seurauksista.


keskikuva; Santiago keskuspuiston kukkulalta katsottuna.


toiseksi ylin; Neitsyt Maria vartio kaupunkia kukkalan huipulla kuin Rion Jesus pienosikoossa vaan ei pienenä.


yläkuva; keuspuiston huipulle vievä Telefonico


Päivä76 | La Serena - Santiago






... ajopäivä 56 / Chile... 496km / 7h... keskinopeus 109km/h... +15 - +34... pilvistä, pilvistä ja aurinkoista. Kalevi tekee tuloa lava-autolla. On aamun arvion mukaan illalla Santiagossa. Bensapumppu tekee sekin matkaansa. DHL’n login mukaan Santiagossa huomenna aamulla. Minulla on moottorin koko vasen kylki öljyssä + vasen lahje ja takalaukku, mutta naistenpyöräni kulkee yhä...


---


... kuuma ryhmä tulee kymmeneksi La Serenan Copekille (bensa-asema)... käyn printtaamassa heille uudet paluuliput ja matka jatkuu tasatahtiin kohti Santiagoa. Samoin kuin Perussa, niin Chilesä on rannikon ja vähän sisämaa välillä huikea ero. Konkreettisimmin se korostuu kun ajamme noin sata kilometriä ennen Santiagoa kolmen kilometrin tunnelin läpi. Rannan puoleisessa päässä lämpötila +14 ja sisämaanpuolella +33. Sunnuntairyhmä päättää hylätä rannikon ja jatkaa Santiagosta Mendozaan ja Argentiinan sismaata alas etelään jahka Kalevin pyörä saadaan korjattua. Kalevilla paluulento 19.11 ja vielä pieni toivonkipinä elossa, että hän siihen ehtii...


... kuuden miljoonan asukkaan Santiagossa olemme iltapäivä viideltä. Mukava hotellikin löytyy Providenciasta aivan keskustan liepeiltä kohtuullisin vähin kevätjuhlaliikkein. Kalevi soittaa puoliseitsemältä, että on konttorituolikauppiaan kanssa 150km päässä...


... illalla menee koko porukalla hönön puolelle. Käymme erinomaisessa pihviravintolassa Barrio Brasilissa (Las Vacas Gordas) ja ylisuuret jälkiruokakonjakit sen hönön varmaan saivat aikaan... tai sitten suureneville tunneille jatkunut baarikierros pääkaupungin täysikuisessa yössä. Tuli siinä mieleen, että sitä täysikuuta olisi täällä ollut mukava katsella Ritvan kanssa. Vaikka poika porukka on kuinka nasta, niin se on silti poikaporukka... ;) 


---


alakuva; PanAmerica - Chile. Välillä PanAmerica on merkattu paremmin, välillä huonommin ja useinmiten ei lainkaan.


toiseksi alin; viestiä kotiin. Santiagossa ollaan ja kaikki ok.


keskikuva; Santiagon metrossa. Kaupungin alla menee nopea ja tehokas metrosysteemi, joka paras tapa siirtyy rivakkaan kaupungin sisällä.


toiseksi ylin; Petrin alkupalat... juustokuorrutettuja simpukoita. Hyviä tai erinomaisen hyviä.


yläkuva; Santiago by night... 

Päivä75 | Antofagasta - La Serena






... ajopäivä 55 / Chile... 850km / 10h... keskinopeus 106km/h... +15 - +27,5... aurinkoista, pilvistä ja aurinkoista. Kalevin GS matkaa PickUpin lavalla kohti Santiagoa. Motomarket Turusta lähettää uuden bensapumpun DHL’llä Santiagoon. Oman GS’ni öljyvuoto pahenee. Petristä, Visasta ja Pekasta koostuva asiantuntijaraati on nyt sitä mieltä, että naistenpyörälläni pääsee Santiagoon. Ushuaian puolesta ei enää lyödä vetoa... ;)


---


... kuuma ryhmä lähtee kohti etelää seitsemältä. Sunnuntaryhmä kymmeneltä. Kalevi Camanasta myös noin kymmenen kulmilla. Kalevin GS on konttorituolikauppiaan lavalla. Tulevat Antofagastaan muutamaksi tunniksi kokoamaan konttorituoleja, mutta sa kyyti tuo Kalevin Santiagoon saakka. Pojat ajavat kahdessa vuorossa...


... BMW’n kansainvälinen palvelunumero sanoi ainoastaan automaattisesti, että ‘we can’t help you’. Turun Motomarkettiin sen sijaan täydet pisteet. Heillä oli samanlainen vaihtopyörä myynnissä. Ruuvasivat siitä bensapumpumpun irti, kuivattivat bensan hajut ja laittoivat DHL’lle. Pitäisi olla 48 tunnissa Santiagossa...


... tänään kilometrit kertyvät. Tiet erinomaisia ja liikennettä vähän... ja Chilenkään poliisi ei näytä harrastavan moottoripyörien kiusaamista. Sunnuntiluryhmällä jo niin hyvin, että ajamme kuuman ryhmän ohi, joka on majoittunut Vallenariin heti kohta viiden jälkeen. Puolikuudelta sunnuntairyhmä ajaa ohi ja parti tuntia myöhemmin kaivamme puhelimet esiin La Serenassa ottaaksemme selvää missä kuuma ryhmä on... Vallenarissa, oletin automaattisesti, että he ovat La Serenassa...


... ryhmien sijainnista riippumatta La Serena on vähintäänkin erittäin kaunis pikku kaupunki. Kävellen hallittavissa ja erittäin hyvässä kuosissa... tai koko Chile on. Infrastruktuurin ja elintason puolesta Chile tuntuu ainakin matkailijalle kuin mikä tahansa Euroopan maa. Elintasokuilu Boliviaan on suuri. BKT’llä mitattuna ero on vuositasolla 10000usd per capita...


---


alakuva; eteläisen pallonpuoliskon kääntöpiiri oli parermmin merkattu kuin päiväntasaaja... ;)


toiseksi alin; Petrin kanssa kuvittelimme hetken, että nyt napsahti mutta poliisi halusikin vain jutella ja sitten otettin kuvia ja toivoteltiin hyvää matkaa ja työpäivänjatkoaja.


keskikuva; Chilen mp- poliisilla näkyy olevan varsin kelpo pyörät.


toiseksi ylin; ravintola Panamerivano 2, ykkönen jäi näkemättä mutta ehkä sitten ensi kerralla.


yläkuva; Sunnuntairyhmä Le Serenan kiinalaisessa.

13. marraskuuta 2008

Päivä74 | Salar de Atacama - Antofagasta






... ajopäivä 54 / Chile... 486km / 7h... keskinopeus 77km/h... +19 - +33... sol, sol y sol... Kalevin GS’n bensapumppu hajoaa. Mies ja pyörä jäävät Calamaan. Visalta menee jälleen kerran takarenkaaseen naula. Minulla on vasen lahje öljyssä ja oikea glygoolissa...


---


... huuhailuryhmällä jälleen sunnuntailähtö... ja tänään vasta kello 11. Päätimme, että kaikki loput aamut ovat sunnuntailähtöjä = ei lähtöä ennen yhdeksää... ;) ... suuntana Atacaman autiomaa, Salar de Atacama. Atacaman suola-aavikko poikkeaa Uyunista. Se on karkea ja röpelöinen. Ajamaan pystyy ainoastaan sinne vedettyjä teitä pitkin. Moni risteys on ilman yhtään vinkkiä missä on mitäkin, mutta tie Antofagastaan löytyy. Olimme varautuneet röykkyytykseen, mutta tänään röykkyytystä ei tule. Atacamassa alla on kova suola ja muualla jotakuinkin sileä asvaltti...


... koko päivä on maisemiltaan kun kuussa ajaisi. Rakennusten väli 200 kilometriä ja bensa-asemien yli 300 minkä huomaamme konkreettisesti kuivuvissa tankeissa. GS’llä puskee juuri ja juuri kovaan vastatuuleen 140km/h 300km mutta ei yhtään enempää. Ennen Anofagastaa neljästä pyörästä loppuu menovesi. Minä olin kaikkein onnekkain. Juuri ennen kaupunkia alkaa 5km alamäki, ja eikös naistenpyöräni sammunut juuri siinä kohtaa. Pääsin rullaammalla viimeiset kilometrit bensapumpulle saakka... :)


... Kallella hyytyi ensimmäisenä, 30km ennen kaupunkia. Sami jäi 12km päähän ja Pekka 10km päähän. Pekka reippaana miehenä meni lähitalosta pyytämään polttoainetta. Tuloksena SeRoPin (sekarotuisen piskin) hampaat ahterissa. Upposivat ajohousujen läpi. Hondamies Visa lähdössä BMW -laivueen pelastusoperaatiion tullessan huoltoasemalle. Naula takarenkaassa muuttaa kuitenkin suunnitelmat. Visa lähtee etsimään renkaan korjaajaa ja minä lähden pelastusoperaatioon...


...  Kalle tulee vastaan pickupilla. Kalle auton sisällä ja pyörä lavalla. Kolme avuliasta paikallista remonttimiestä olivat keränneet Kallen tienposkesta. Saatuamme pyörän takaisin teille, tankattua ja päästyämme liikkeelle, emme Kallen ja ehdi pitkälle kun kuuman ryhmän Tapsa suhahtaa suureksi yllätykseksemme ohitsemme ja sytyttää jarruvalon. Kuuma ryhmä ollut suurimman osan päivää Calamassa ja koittanut saada Kalevin GS’ää käyntiin. Ei onnistunut. Bensapumppu sökö, mutta Kalevi ja pyörä tulossa illalla lava-autolla joka ei sitten tulekaan. Lava-auton kuljettaja oli päättänyt, että ei lähdekään. Puhelimessa Kalevi yrittää saada uuden osan Suomesta ja pyörän aamulla jollakin tapaa kohti Santiagoa...


---


alakuva; HD -mies Vilkunan paita kuivumassa San Pedro de Atacaman hotellihuoneen edessä. Kuivumisaika alle tuntia ja vähemmän.


toiseksi alin; San Pedro de Atacaman pääkatu.


keskikuva; Atacaman röpelöistä autiomaata ja suhteellisen suuri keko suolaa. Kokonsa puolesta Atacama on Uyunista noin neljännes (3000km2). Korkeutta merenpinnasta Atacamalla on 2300metriä.


toiseksi ylin; minne mennä? Onneksi päivän aikana pari autoa tuli vastaan, jolta kysellä tietä. Lyhyellä tuntumalla chileläiset tuntuvat olevan varsin avuliasta väkeä.


yläkuva; Autiomaan Tartzanit Pekka ja Sami... ;)

Päivä73 | Uyuni - San Pedro de Atacama






... ajopäivä 53 / Bolivia - Chile... 535km / 12h... keskinopeus 59km/h... + 2,5 - +27... sol, sol y sol... Visa pärskyyttelee mutta ajokunnossa lievällä dooppauksella. Minä alan pikkuhiljaa huolestua toden teolla öljyvuodostani. En ihan täysin vakuuttunut että naistenpyöräni menee Santiagoon saakka, jonne noin 2000km...


---


... aamu on raikas. Plus kaksi ja puoli astetta hakiessamme pyöriämme. Omani kuulostaa startatessa siltä, että huolto olisi mukava yllätys. Pakkaus, muutama kokispullo varabensaa ja matkaan. Kartan mukaan Atacamaan kaksi vaihtoehtoa. Tie valitsee puolestamme, emme löydä Rio Granden vaihtoehtoa ja päädymme San Christobal vaihtoehdolle, joka osoittautui ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi. Tavoitamme kuuman ryhmän iltapäivällä, joka oli onnistunut hankkiutumaan Rio Granden reitille, jolla ryhmä keskinopeus oli ollut noin 8km/h! ...


... rajamuodollisuudet käyvät nopeasti ja ongelmitta. Ongelmaksi ei voitane laskea Bolivian rajamiesten kolmen tunnin ruokatuntia, joka oli juuri alkanut tullessamme kahdentoista jälkeen rajalle. Mutta kolmen jälkeen heikka ja pöly lentää jälleen kiitäessämme kohti Calamaa, joka matkalla San Pedro de Atacamaan...


... olen aina sanonut, että on vain kahden laisia moottoripyörän kuljettajia. Niitä jotka ovat kaatuneet ja niitä jotka eivät ole vilä kaatuneet. Jälkimmäisiä on joukossamme enää yksi. Tapsa on Deauvillensä kanssa onnistunut taituroimaan pystyssä jokaisen heikka-, multa- ja rapaesteen yli, eikä hänellä ole yhtään mutkaa mennyt leveäksi... ;]


... pikamarssijoukko jää Calamaan, josta kätevä jatkaa päällystetyä päätietä etelään. Me muut jatkamme tähdet ja kuu valonamme San Pedro de Atacamaan, joka turistisuudestaa huolimatta osoittautuu jälleen yhdeksi helmeksi sarjassa hauskat kaupungit. Menee omalla listallani toiseksi heti Copanin jälkeen. Pekka on ajanut San Pedro de Atacamaan omaan tahtiin edeltä ja Pekan valkaama hotelli on paras kaikista tähänastisista...


---


alakuva; Uyunin hotellimme johtaja petrin pyörän päällä.


toiseksi alin; Viimeinen tulivuori Bolivian puolella.


keskikuva; rajasika tuulessa ja tuiverruksessa. Epäselväksi jäi oliko sika bolivialainen turistimatkalla Chileen. Vai chileläinen turistimatkalla Boliviaan.


toiseksi ylin; Sami Chilen tullissa. Ensimmäinen raja jossa meidät tarkastettiin... ja tämäkin tarkastus enemmän silmäilyä.


yläkuva; maa on autio ja tyhjä. Tästä lähti oikotie San Pedro de Atacamaan. Olimme vähän mummoja ja ajoiumme isompaa tietä Calamaan ja sieltä asvalttia pitkin San Pedro de Atacamaan.... :]