PanAmerica - PeterPanBike

Pyörät Vuosaaressa

2009-01-17T09:36:00.000-08:00

... ja sitten ne tulivat... viikon etuajassa! Ja kun mennessä kymmenen päivää myöhässä niin kokonaismyöhästymisaika enää kolme päivää... ;) ... jotakin logiikkaa tuossakin...

... mutta yes, tärkeintä että tulivat ja yhtenä kappaleena. Visan ja Kalevin pyörät tosin olivat irronneet kuljetuksessa hihnoistaan ja alkaneet halata toisiaan. Ei kohtalokkaasti, mutta aina rakkaus kuitenkin jälkensä jättää. Kalevin GS vähän kuhmuilla ja Visan Transalp vähän naarmuilla...

... Wiktor Ekin Ari Eklundin ensireaktio oli jo kovin tuttu, ‘me emme voi ottaa mitään vastuuta’... jne. Nyt tuuli kuitenkin kääntyi syystä tahi kolmannesta ja Ari Eklund olikin yllättäen kantamassa joitakin korsia vastuun kekoon muodossa Kaleville ja Visalle alennusta pakkauskuluista. Eivätkä pakkauskulut mitään pieniä kuluja. Jokaista pyörää on pakattu Ushuaissa 560 eurolla! ...

---

ala- ja keskikuva; kontissa toisiaan halanneiden Kalevin ja Visan pyörän kyljet... jotka nekin selviytyivät varsin kohtuullisilla rakkauden skraadeilla.

yläkuva; pyörät Vuosaaren sataman varastossa... ajokausi alkaa ensi viikolla... :) ... ja MP09 messuilla ainakin osa pyöristä nähtävänä.

Pyörät Uruguaissa :)

2008-12-27T11:48:00.000-08:00

... lähtivät ne matkaan todistettavasti... Ari Eklundilta tuli seurantakoodi, jonka mukaan pyörät tulleet joulukuun 9's Uruguain pääkaupunkiiin Montevideoon ja jatkaneet sieltä joulukuun 12'ta kohti Rotterdamia. Aikataulun mukaan Suomessa 20.1.2009... jos tuo pitää, niin MP-09 messuille pääsee moottoripyörällä... :)

Kuvat; pakattuna ja kontissa Pedro Passerinin lähettämissä kuvissa. Nyt keskijalkojen varassa!? Pidetään peukkuja keskijaloille... ;]

Kottikärry, valkoista ja IsoKiitos!

2008-11-26T12:47:00.000-08:00

... avaan silmäni. Ritva on jo noussut. Punaiset numerot katossa kertovat, että paikallinen aika on 10:28. Makuuhuoneen ikkunan takana näkyvät siihen elokuussa unohtamani, nyt lumiset kottikärryt. Nyt on elokuu? Huikea uniko vain? Ei, yöpöydällä on Barilochesta ostamani sydämenmuotoinen suklaarasia... ;)

... unenomaiselta tuntuu silti herätä valkoiseen maailmaan, epätodelliselta. Lähteä tänään ei mihinkään tuntuu epätodelliselta. Totun kyllä. Hetken kestää kuitenkin tottua, että aamuisin ei lähdetä ajamaan. Ei ihmetellä karttoja mitä teitä ajetaan. Ei arvota mihin ehditään jos ehditään...

... mutta hyvä ellei erinomainen maku jäi kaikista niistä aamuista, joina lähdettiin ajamaan. Erinomaisen upea juttu oli, että jokainen pääsi joka ilta perille ja koko Suuren Seikkailun maaliin! Kiitos Sirpa, Ari, Jarmo, Kalevi, Kalle, Pekka, Petri, Sami, Seppo, Tapsa ja Visa 28961’stä yhteisestä upeasta kilometristä. Oli huikea matka... ja tuosta on jo vähän haastavaa pistää paremmaksi, melkein 30000km vajaassa kolmessa kuukaudessa... jos lasketaan Alaskan autoilumme menee selkeästi kolmenkympin yli... ;) ... Rempseätä Joulua itse kullekin ja kaikille tätä blogia seurannaille! Bloginpäivitysosasto vaikenee... ainakin toistaiseksi ;] ...

---

kuva; kottikärryt Jäniksenlinna aamussa

Päivä90 | Buenos Aires - Janiksenlinna

2008-11-26T12:45:00.000-08:00

... lentopäivä...

---

... nukun ennen kuin kone on ilmassa. Seuraavassa mielikuvassa tarjotin tulee eteeni. Ja kun seuraavan kerran avaan silmäni on lennetty 9 tuntia 12,5 tunnin lennosta. Frankfurtissa aikaa ihmetellä 2,5h. Lento Suomeen lähtee noin ajallaan ja Seutulaan laskeudumme 22:30 paikallista aikaa. Haikeat hyvästelyt. Matka on päättynyt...

Päivä89 | Ushuaia - Buenos Aires

2008-11-26T05:18:00.000-08:00

... pyörien pakkauspäivä / kotiinlähtöpäivä2... +6 - +35... sol, sol y sol...

---

... olemme Petrin kanssa Pedro Passerinin toimiston oven takana aamukahdeksalta. Portinvartija sanoo, että Pedro tulee yhdeksältä. Yhdeksältä Pedron sihteeri sanoo Pedron tulevan yhdeltätoista. Sanomme Petrin kanssa kukkasin, että ‘perkele’. Sihteeri soittaa Pedrolle joka lupaa tulla kymmeneksi...

... kello on vartin yli yhdeksän. Menemme roudaamaan pyöriä sataman puomin toiselle puolelle. Muutama virkailija yrittää vastustaa, mutta kun aikamme toistamme, että Pedro tulee hoitamaan paperihommat niin sataman vartijakin heltyy ja osoittaa paikan tullin toimiston edestä...

... Visan pyörä ei lähde käyntiin napista... yskii ja huohottaa vain. Työntämällä kuitenkin hörähtää henkiin. Kaikki pyörät ovat satamassa hetikohta kymmenen jälkeen. Pedro löytyy toimistostaan. Carnetit, rekisteriotteet ja passinkopiot Pedron pöydälle. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen Kalevin, Jarmon ja Tapsan papereista puuttuu rekisteriotteet ja passikopiot. Kalevin puuttuvat paperit ovat Pedron faksissa kaksi minuuttia sen jälkeen kun tekstiviesti lähti. Tapsan puuttuvat paperit löytyvät hotellihuoneesta. Jarmon rekisteriote pyörästä ja passin kopio on Pedron faksissa puolen tunnin kuluttua...

... puoli kaksitoista Pedro antaa kuitattavaksi paparit jossa luovutamme hänelle täydet huolintaoikeudet. Hotelli on maksettu varttia vaille kaksitoista ja kahdeltatoista olemme taksitolpalla. Kymmentä minuuttia myöhemmin Ushuaian lentokentällä Aerolineas Argentinasin lähtöselvitystiskillä... mukavan tiivis aamupäivä... ;)

... Ushuaian kentällä tiiveys loppuu... heti kun pääsemme koneeseen sisään kapteeni kuuluttaa, että vanhassa MD80’ssä technical problem. Tunnin kuluttua technical problem on ratkaistu ja konevanhus irtoaa kentästä muutaman epäröinnin jälkeen...

... ennen koneeseen menoa eilen Buenos Airesiin lentäneeltä Kallellta tulee tekstiviesti, että videokamera kadonnut. Kävin kentän lost and foundissa. Ei yhtään ylimääräistä videokameraa... ei videokameroita lainkaan. Eikä ehkä se itse kamera niinkään, mutta kamerekassissa oli Kallen koko matkan kuvaamaa liikkuvaa kuvaa, joita hän ei ollut varmuuskopioinnut... että sillee... :[

... Sirpa, Ari, Sami, Pekka, Visa ja Kalle löytyvät hetikohta Buenos Airesin kentältä saavuttuamme Petrin kanssa sinne. Tulimme tosin kansalliselle kentälle keskustan tuntumaan josta reipas taksimatka kansainväliselle kentälle. Ja viimeiset 300 metriä tuntuivat erityisen reippailta. Kaasutaksista loppui kaasu. Petri ja minä saimme työntää sen terminaalin vieressä olevalle huoltamolle... hyvää hyötyliikuntaa... ;)

---

alakuva; Pedro Passerini papereitamme selvittämässä.

toiseksi alin; Petri kuittaamassa pyöriä luovutetuiksi Pedron haltuun ja vastuulle. Pedro naputti vapaamuotoisen paperin ja halusi että kuittaamme sen molemmat.

keskikuva; viimeinen kuva pyöristä sataman tullitoimiston edestä. Jos tammikuussa keliä, niin pidämme kokoontumisajot Kaivopuiston Carusellissä heti kontin saavuttua... ;)

toiseki ylin; Petri hyötyliikkumassa. Tynsimme taksimme viimeiset 300 metriä lentokentälle. Kaasu loppui.

yläkuva; Euroopan lennolle odottajia. Lufthansan kone pari tuntia myöhässä, mutta eipä tuo paljoa haitannut jos lainkaan... ;)

Päivä88 | Ushuaia

2008-11-26T05:03:00.000-08:00

.. kotiinlähtöpäivä... +7 - +12... sataa, paistaa, sataa ja paistaa...

---

... aamu alkaa odotuksella. Odotamme puhelua Ari Eklundilta. Sitä ei tule. Petri laittaa yhden tekstiviestin kymmeneltä ja toisen yhdeltätoista, jossa kysymme toimintaohjeita. Ei vastausta. Kahdeltatoista Petri soittaa. Ei uutisia, tai se että Pedro Passeriniä ei ole tavoitetu ja näyttää siltä, että emme tänäänkään voi luovuttaa pyöriä mihinkään...

... vedämme Petrin kanssa ajotakit ylle ja ajamme lentokentälle. Huomisen, kello yhden lentoon löytyy kaksi paikkaa Buenos Airesiin. Teemme kaupat. Loput jäljellä olevasta ryhmästä lähtee olevien lentolippujen mukaan kello kuusi. Petri soittaa Ari Eklundille, että jäämme. Ari ehdotti jo aikaisemmassa puhelussa, että jättäisimme pyörät hotellille. Ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, sillä siinä vaihtoehdossa olisimme joutuneet jättämään avaimetkin. Ja kun Buenos Airesissa yöpyminen kaikissa tapauksissa niin Ushuaiaan jäänti hyhvä vaihtoehto. Ehdimme Euroopan lennolle kuitenkin... ehkä... ;)

... heipatzut lähtijöille ja saunaan. Tänään sauna on jo lämmin tullessamme... tosin olimme tuntia ennen käyneet sanomassa tulevamme. Varustuksemme on myös tänään parempi. Salakuljetamme saunaoluet porealtaan reunalle kylpytakkien taskuissa. Saunaosaston tytöt eivät suostu myymään olutta... ;) ...

---

alakuva; Argentiina on pitkä maa... kokonaispinta-alaltaan samaa luokkaa Intian kanssa. Ushuaiasta Bolivian etelärajalla La Quiacaan kertyy kilometrejä 5171, mistä saisi loisto matkan jo sinällään.

keskikuva; planeettamme eteläisimmässä kaupungissa elettiin voikukkien kukinnan kulta-aikaa.

yläkuva; Ushuaia lentokentältä katsottuna.

Päivä86 | Ushuaia

2008-11-24T06:01:00.000-08:00

.. vapaapäivä / pakkauspäivä...

---

... vähän outo olo tämä perillä olemisen olo mutta ehkä siihen tottuu. Mukava kuitenkin nukkua pitkään, syödä aamiaista rauhassa ja alkaa ihmettelemään mitä laittaa pyörän mukaan ja mitä ottaa lentokantoon. Lentokantoon tarvitaan kuitenkin kassi, joten Petrin ja Samin kanssa kassikaupoille. Tavarat on pakattu kahteen mennessä. Pyöriä lähdetään viemään puolineljältä...

... olemme hyvissä ajoin ennen neljään Pedro Pataninin toimiston oven takana. Toimistossa ei ole ketään. Vartin yli neljä Petri alkaa soittamaan kaikkii Pedrom neljään numeroon. Mikään niistä ei vastaa. Wiktor Ekin Ari Eklund vastaa Suomessa. Pyöriä ei voi luovuttaa lauantaina. Olisi ollut mukava, jos joku olisi kertonut sen meillekin. Petri oli sopinut Pedron sihteerin kanssa että lauantaina neljältä tullaan ja että Pedro on paikalla. Ari Eklund lupaa selvittää asiaa. Mitään ei tänään selviä. Eklund lupaa palata asiaan huomenna aamulla...

... menemme saunaan. Hotelli Albatrossissa, jossa asumme löytyy sellainen ihme kuin sauna. Tosin kylmä kun tullaan mutta lämpenee odottaessa... ;) ... sauna tuntuu tosi yeesilta eikä kuuma porekylpy tunnu lainkaan ikävältä sekään. Jäämme saunapuhtoisina odottamaan mitä huominen tuo tullessaan mopojen kotiuttamisen rintamalla...

---

alakuva; konepyöräkuljettaja Ruotsalo plankkaa saappaitaan Barbie -hammastahnalla... toimii... ;)

toiseksi alin; Ushuaian satamaa... yksi sukellusvenekin löytyi. Etelänavalle olisi päässyt 4900 dollarilla 11 päiväksi. Jätimme seuraavaan kertaan.

keskikuva; välimatkakyltti cityssä.

toiseksi ylin; majatalomme Ushuaiassa. Konttisatamaan matkaa sata metriä!...:)

yläkuva; pääkadun katumaisemaa.

Päivä85| Rio Galleos - Ushuaia - Lapataia - Ushuaiha

2008-11-23T05:38:00.000-08:00

...ajopäivä 63... Argentina - Chile - Argentina... 608km/10h... keskinopeus 89km/h... +12,5 - +17... aurinkoista, puolipilvistä ja puoliaurinkoista... matkan viimeisellä raja-asemalla Pekan GS’n starttinappula sanoo ainoastaan ‘naks, naks, naks’. Ei lähde käyntiin. Parin työntöyrityksen jälkeen lähtee!... vika toistuu loppupäivän aikana useaan otteeseen...

---

... viimeinen ajopäivä. Sniif Sniif... olemme liikkeellä heti kymmenen jälkeen. Argentiina ulos menee rivakasti ja Chile sisään menee yhtä rivakasti. Chilen tulli lakko on päättynyt. Sirpa oli joutunut puhumaan kovastikkin ennen kuin puomi oli auennut pari päivää aikaisemmin. Chile ulos ja Argentina uudestaan sisään menee vielä rivakammin... itse Tierra de Fueogoon saavumme lautalla Magellanin salmen yli. Tulimaa alkaa matka viimeisellä hiekkapätkällä San Sebastianiin, josta viimeiset 300km sileää asvalttia Ushuaiaan...

... viimeiset 50 kilometriä voisivat olla yhtälailla Alaskasta. Ushuaiassa olemme kahdeksalta, ja kun päivät pitkiä ja valoisia ovat niin ehdimme vielä Lapataiaan. Planeettamme eteläisimpään kohtaan, jonne voi ajaa tietä pitkin... Nordkapin vastapaikka... ;) ... Buenos Airesista tuleva Ruta 3 päättyy Lapataiaan. Pääkaupunkiin täältä tasan 3079km. Linnuntietä Alaskaan 18000km. Meidän mittarimme ovat kelanneet itseensä 28000km ja rapiat. Sopiva matka syysretkeksi... ;)

---

alakuva; yhteysalus Patagoniasta Tulimaahan ja päinvastoin.

toiseksi alin; Alaska ja Tulimaa... maisemiltaan kuin veljekset tai siskokset tai sisarukset... kavereita ainakin?

keskella; Sami ja Petri lepäämässä maalitolpalla.

toiseksi ylin: tähän tauluun päättyy planeettamme eteläisin tie ja PanAmerica. Oli upea juttu, että koko retkikuntamme pääsi perille... ja että kaikki BMW’t pääsivät perille... ;)

yläkuva; Sami maalissa. Samin pyörä oli BMW -porukan luotettavin. Siinä ainoastaan vähän vesiletkuongelmaa.

Päivä84 | El Calafate - Glasier Moreno - Rio Galleos

2008-11-22T10:14:00.000-08:00

.. ajopäivä 62... 491km/11... keskinopeis 87km/h... +14 - +25... aurinkoista, puliaurinkoista ja puoliaurinkoista... päivä alkaa Petrin katteiden purulla. Jäähdytysjärjestelmä juntturassa. Minulta loppuu takarengas. Rio Galleoksesta löytyy uusi. Petrin ja Pekan ketjut alkavat molemmat olemaan finaalissa, mutta menenevät Ushuaiaan... :)

---

... pääsemme kohti Glacier Morenoa kolme kilometriä ja sitten puramme Petrin GS’n katteet. Jäähdystysjärjestelmä vaatii ilmausta. Syylärin korkki olisi hyvässä paikassa jos se ei vaatisi katteiden purkua. Saksalainenkaan insinööri ei ole täydellinen... :)

... maisemat ovat Glacier Morenon lähestyessä saamaa sarjaa kuin Alaskassa. Upeat. Itse jäätikkö koko retken upeimpia kohtia. Moreno on 30km pitkä, viisi leveä ja noin 60m paksu. Koko jäätikköalue levittäytyy noin 200km matkalle...

... jäätiköltä takaisin El Calafateen ja kohti Rio Galleosta. Takarenkaani hiipii kohti loppuansa kiitäessämme Rio Galleokseen ja Rio Galleoksessa ei muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa rengas. Kaupungin ainoa rengasliike löytyy nopeasti ja uusi gummi on alla noin tunnissa. Päivän päättäriksi jää Rio Galleos mikä samaa autentico sarjaa kuin Caleta Olivia = ei mikään turistikeskus... ;)

---

alakuva; Glacier Morenon porteilla. Tie perille hauskaa mutkaa ja mukavaa vaihtelua pampa -ajeluun.

toiseksi alin ja keskikuva; Glacier Moreno edestä ja sivulta. Lähpötila jäätikön laidallakin +15 ja rapiat luokkaa.

toiseksi ylin; Petri kuvaa Pekkaa jäätikön laidalla.

yläkuva; vähän ennen Rio Galleosta törmäsimme Brasilialaiseen motoristiin. Tarramiehiä joka kolme vuotta sitten ajanut maapallon ympäri. Käynyt pyörällä myös Suomessa.

Päivä83 | Caleta Olivia - El Calafate

2008-11-22T05:35:00.000-08:00

.. ajopäivä 61... 748km/10h... keskinopeus 103km/h... +20 - +26,5... sol, sol y sol... Petrillä keittää. Ei päässä vaan moottorissa. Mutta parilla ilmauksella El Calafateen. Oma öljyvuotoni voi hyvin ja jatkuu. Päällimmäiseksi huolenaiheeksi pyöräni kanssa on tullut takarengas joka on tulla tiensä päähän ennen Ushuaiaa... ;)

---

... Caleta Olivian keskustaa hallitsee 32 metriä korkea öljymiespatsas. Aamulla viimeisen kerran öljymiehen ympäri ja kohti etelää (kiersimme eilen monta kertaa hotellia hakiessamme). Eilisen viileysaalto on hävinnyt. Lämpötilan puolesta mukavimpia ajopäiviä. Tasalämpöä koko päivä = ei villahuosujen päälläpois sulkeisia... :) ... itseasiassa meidät on vähän yllättänytkin kuin lämmin Etelä-Amerikan etelässä on...

... pampaa riittää tällekin päivällä sataa viimeistä kilometriä lukuunottamatta. Ja kaartaessamme päätieltä kohti El Calafatea pääsemme 200 kilometrin hiekkatiepätkälle joka pitää hyvin hereillä... pyörä nuljuu koko pätkän kuin kuulalaakeripedillä, mikä itseasiassa melkolailla vinkeää...

... El Calafaten lähestyessä maisemat jälleen jylhentyvät ja lumihuiput ottavat taivaan rannan haltuunsa. Petri pesee vasemman lahkeensa jäähdytysnesteellä eteläisten andien hymyillessä taustalla. Petrin jäähdytyssysteemissä jälleen ilmalukko mutta alkaa toimimaan kun hetken sitä ropaamme. Syntyy ajatus, että isoina haemme moottoripyörämekaanikoiksi T;mi Pekan Pyörä ja Baskeriin... voisimme erikoistua mystisiin ongelmiin, jotka hoitaisimme odottaessa... :)

... El Calafate näyttää olevan eri planetalta kuin Caleta Olivia josta löysimme hädin tuskin neljää hotellia. Täällä neljä löytyy joka kortteleista...;) ja muutzos, muutzos turistos. Mutta kaupunki siitä huolimatta mukavan oloinen paikka... turisti tuntee olonsa kotoisaksi muiden turistien kanssa? Huoneet löytyvät Los Pinosista ja erinomaiset pihvit korttelin päästä...

---

alakuva; kuulalaakeritie suoraan... ja suoria riitti Argentiina osuudella enemmän kuin missään. Sorasuora voittaa kuitenkin aina asvalttisuoran.

toiseksi alin; risteys Pampalla

keskikuva; glygoolilahja Vuorio... Petrin GS’n vesiletku petti jälleen kerran ja laski nesteet lahkeelle. Jäähdytysnesteongelma sinänsä pieni mutta viheliäinen kun siitä ei näytä pääsevän eroon.

toiseksi ylin; syyreeri asuu myös Argentinassa. Tämä yksilö hotellikadullamme El Calafatessa.

yläkuva; motoristin päivällinen. Lomo -annos salaatilla... ;)

Päivä82 | Esquel - Caleta Olivia

2008-11-20T19:06:00.000-08:00

... ajopäivä 60... 620km/8h... keskinopeus 109km/h... +13,5 - +30... sol, sol y sol... ei teknisiä murheita tänään. Oman pyöräni takaosa tosin alkaa olla sen verran öljyinen, että siihen ei mielellään koske, mutta tuo mene Ushuaiaan? Öljyvuoto tasaisen varmaa ja minulla öljypurkki sivulaukussa kuin harrikkamiehellä...

---

.... aamu näyttää ruusuiselta piparkakkutalossamme ja ruusut kukkivat hyvin hoidetun nurmikon laidalla. Emäntä tuo aamiaisen olohuoneeseen. Mehua, kahvia, paahtoleipää ja medialuunia... suomalaisittain croisantteja. Pekka koitti illalla tilata kahvilasta croisanttia, ei auttanut vaikka hän kuinka hienosti lausui ‘croisaánt’... medialuna mikä medialuna... ;)

... ajopäivä on pampapäivä... pohjanmaalaiset olisivat kateellisia kun kokisivat Argentiinan etelän pampan... suoraa, suoraa ja lisää suoraa. Tasaista, tasaista ja tasaista. Argentiinan etelästä löytyy tasaista Suomen jos ei kahden verran...

... päivä lämpiää koko ajan Atlantin lähestyessä ja on lämpimimmillään heti saavuttuamme rannikolle. Rannikon helle on kuitenkin suhteellisen lyhytaikainen ilo. Kuusitoista kilometriä etelään ja lämpö katoaa kahdensadan metrin matkalla. Kadotus on kymmenen astetta parillasadalla metrillä ja pari kilometriä lisää niin kadotus on 15 astetta! ...

Caleta Olivia ei ole mikään turistikeskus. Löydämme kuitenkin säädyllisen hotellin ja ravintolan. Caleta Olivia on öljymiesten kaupunki. Kaupunkia ennen ja sen jälkeen kymmenet öljypumput nostavat mustaa kultaa...

---

alakuva; piparkakkutalomme pihan pallokukkia. Ruusukuvat vähän epäonnistuvat aamuisella kuvausretkellä Petrin kannsa. Kuvaamme Petrin kanssa aamuisin kukkasia, kuten tosimotoristin kuuluukin... ;)

toiseksi alin; pampaa. Päivän maisema tiivistettynä. Kitukasvuista tasankoa.

keskikuva; tauko keskellä kaikkea ja ei mitään. Päivän taukopaikat näyttivät kaikki samanlaisilta... :)

toiseksi ylin; Ruta 40. Argentiinan pisin tiet, jolla pituutta vähän reilu 5000km. Tie alkaa Bolivian etelärajalta ja päättyy Ushuaiaan. Tämä suora päällystetty. Etelässä suurin osa päällystämätöntä mukulakivipeltoa.

yläkuva; öljyä. Vähön ennen Atlantin rannikkoa meidät yllätti monilukuinen määrä öljypumppuja. Argentiina on öljyn suhteen omavarainen ja sitä riittää myös vientiin.

Päivä81 | Bariloche - Esquel

2008-11-20T03:22:00.000-08:00

.. ajopäivä 59... 288km/6h... keskinopeus 92km/h... +15 - +27... sol, sol y sol...Petrin GS’n termostaatti hermostuu ja alkaa keittämään jäähdytysnestitä ja vilkuttamaan varoitusvaloja...

---

... suklaakaupunki aamupäivä = sunnuntairyhmän lähtö kello 12... Barilochessa olisi helposti hiihdellyt päivän tai kaksi. Mukava kaupunki rennolla tunnelmalla, mutta aikataulut painavat päälle. Kuuman ryhmän kärkijoukko tänään Ushuaiaan. Kalevilta tulee viesti, että 700km jäljellä. Ari ja Sirpa Kalevin kanssa, eli he vähän hellittäneet tahtia. Arilla ja Sirpalla samat lennot kuin sunnuntairyhmällä....

... tie Barilochesta Esqueliin välillä kuin Norjassa, välillä kuin Alpeilla ja välillä kuin Lapissa. Mukavia laajoja mutkia ja hyvää päällystettä. El Bolsonin iltapäiväkahvien jälkeen Petrin termostaatti tekee tenän. Moottori kuumenee tasaisen varmasti heti käynistyttyään yli normien. Ei auta muu kuin etsiä korjaamo, joka löytyykin nopsaan. Aikaa korjaamolla kuitenkin vasta kuuden jälkeen. Kello on vajaa kolme. Katsomme toisiamme ja ryhdymme yhteisestä päätöksestä purkamaan Petrin katteita jotta pääsemme syyläriin käsiksi. Petrin ongelma paljastuu jonkinlaiseksi ilmataskuksi. Saatuamme syylärin korkin auki paisuntasäiliön pulleat nesteet laskeutuvat syyläriin ja ongelma on poissa...

... Visa ja Kalle ovat hätäisempinä miehinä ajaneet jo Esqueliin edeltä. Tullessamme sinne he päättävät jatkaa vielä ‘jonkun pätkän’. Sami, Pekka, Petri ja minä jäämme Esqueliin mielessä eilisen kaltaiset pihvit. Pihvien tasossa joudumme vähän pettymään mutta selviämme siitä kuin miehet juuri ja juuri... ;)

... itse Esquel mukava pieni Hyvinkään kokoluokkaa oleva kaupunki. Jos kuljet kulmilla niin Patagonia Aparts vähintäänkin loistava majoituspaikka kaksi korttelia keskustasta...

---

alakuva; maisema Barilochen hotellijuoneen ikkunasta.

toiseksi alin; maisema Barilochen ja El Bolsonin väliltä.

keskikuva; Petri GS alastomana ja Petri jäähdytysnestepullon kanssa. Koimme itsemme suuriksi mekaanikoiksi saatuamme jäähdytysongelman korjattua omin voimin... ehkä meistä tulee isoina mekaanikkoja... ;)

toiseksi ylin; Esquelin majapaikkamme. Ehdottomasti romanttisin kaikista. Patagonia Aparts.

yläkuva; Uotisen Jormako se siinä???

Päivä80 | Temuco - Bariloche

2008-11-17T14:36:00.000-08:00

... ajopäivä 58 / Chile - Argentina... rajalla tunti jos sitäkään. Eteläamerikan rajat ovat täysin eri planeetalta kuin Keski-Amerikan rajat jossa häsläys on ykkösasia... kilometrit 499 / 8h... keskinopus 89km/h... +16 - +22... sol, sol y sol. Glygoolit lentävät Petrin GS’stä ja öljyä lentää minun GS’stä... mutta molemmat kulkevat... ;)

---

... puuduttava moottoritie jatkuu vielä 250km aamulla Osornoon saakka. Sitten kaikki onkin toisin. Argentinan rajalle vievä tie kaartaa sinne ja tänne ja lumihuippuiset Andit juhlistavat maisemaan. Oman vähintääkin erinomaisen säväyksen antaa täydessä kukassa oleva alkukesä. Kasvillisuuden perusteella on Suomen kesäkuu... lupiinit rehottavat, ruusut kukkivat ja pelloilla rypsit ja rapsit ovat keltaisina... ja aurinko paistaa ja moottoripyörä on alla. Ei puutu kuin oma rakas Ritva. Mutta kuten varmaan aikaisemminkin olen naputtanut, niin kaikkea ei voi saada...

... Entre Lagos kylän kohdalla on useita vakuutuskauppiaita ja Pekalle saadaan vakuutus... rajan lähestyessä tie vain paranee mutkien lisääntyessä ja maisemien huiskautuessa. Chile ulos asema on muutama leiman heilahdus ja samoin Argentina sisään. Raja-asemien väli vain yllättävän pitkä yli 20km ja välillä tuli jo mieleen, että teimmekö Mexicot... ;) ... Argentiinan raja-asemalla Petrin jäähdytyssysteemi päättää suihkaista glygoolit silmille. Syykin selviää nopeasti. Santiagon ammattitaitoinen huolto on täyttänyt paisuntasäiliön piripintaan!

... Argentinan Sweitsiksi mainostettu Bariloche muistuttaa erehdyttävästi sweitsiläistä alppikylää. Maisemat ovat kuin alpeilta ja Barilochen keskuskatu kuin minkä tahansa alppikeskuksen keskuskatu. Barilochen omana erikoisuutena suklaa. Ja se kulkeekin myös maan suklaapääkaupungin tittelillä. Suklaa ei kuitenkaan päivällistä. Tänään sen sijaan saamme ne pihvit... itseasiassa fantasticot pihvit. Retken parhaan päivällisen. Kalle kasvissyöjänä oli ehkä vähän muutakin mieltä, mutta matkustaa Argentina ilman hyviä pihvejä on jotakin samaa kuin soutaa perämoottoriveneellä... ;)

---

alakuva; Mocotppullin automuseo

toiseksi alin; maalaisidylliä chileläisittäin. Tie 215 Argentinan rajalle.

keskikuva; Pekka kevään viimeisten lumien päällä Chilen ja Argentinan raja-asemien välillä, jossa oli eteläisten andien korkein kohta... ainakin korkein kohta tänään missä rajatie menee... ;)

toiseksi ylin; pieni suklaapuoti. Niitä riittää Barilochessa jokaiseen suklaamakuun.

yläkuva; Visa on Rock... Bariloche by Night

Päivä79 | Santiago - Temuco

2008-11-17T13:46:00.000-08:00

... ajopäivä 57 / Chile... kilometrit 695 / 9h... keskinopeus 102km/h... +15 - +27... sol, sol y sol... naistenpyöräni roiskii öljyä nyt molemmilta puolilta. Kallen keula jälleen ilman joustoa...

---

... Kalevi lähtee seitsemältä tavoittelemaan kuumaa ryhmää. Sunnuntairyhmä lähtee kymmeneltä periaatteella katsotaan minne ehditään jos ehditään. Temucoon ehdimme. Pidemmällekin olisimme ehtineet mutta yhdeksän tuntia moottoritietä on ihan tarpeeksi. Päivän tie ja maisemat koko matkan yksitotisimmat, mutta jonkun tien on ikävystyttävin tie oltava. Tylsimys tien täydentää ruiska vastatuuli, joka puhaltaa urhoollisesti koko päivän, mikä tekee pienellä naistenpyörällä ajamisen moottoritiellä väkisin puurtamiseksi ...

... Santiagon BMW -huolto ei juuri kehuja ansaitse. Plussaa, että pyörät pestiin ja sen osasivat Santiagossa parhaiten. Minulla venttiilikannen öljyvuoto vain paheni. Ennen korjausta öljyä tirskui ainoastaan vasemmalta, nyt sitä tulee molemmin puolin. Hose sanoi, että venttiilikopan tiiviste vaihdettiin mutta mutta, mene ja tiedä ja jännitys jatkuu pääseekö naistenpyörälläni perille. Kalle ei myöskään kiittele huoltoa. Kallen keula jousti huollosta hotellille, mutta siinä se. Aamulla keula jymähti uudestaa. Petrin vesiletkuongelma ratkaistiin lyhentämällä letkua ja laittamalla uudet kiristimet molempiin päihin. Tänään letku alkoi jo hivuttautumaan paikoiltaan. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan...

...Temuco on niin kokonsa kuin näkönsä puolesta kuin Seinäjoki. Majoitumme paikalliseen ‘sokoshotelliin’ torin laidalle. Pihvit ja punkku on mielessä, mutta saamme tyytyä moottoritienmakuisiin pizzoihin ja pastoihin.. :)

---

alakuva; On The Run... Esson vastaisku ABC -huoltamoille... samalla konseptilla tehty. Ja oli mukava päästä aamulla ontherun parin päivän huilin jälkeen.

toiseksi alin; Tietulliasema. Yksi monista. Niitä on Chilen moottoriteillä vajaan sadan kilometrin välein. Moottoripyöriltä vakiotaksa tuntuu olevan 500pesoa mikä noin 0,80€... ei paha.

toiseksi ylin; Temucon pilvenpiirtäjä pesussa. Temuco ei mikään turiskohde ellei halua aisti Pablo Nerudan lapsuusvuosien havinaa. Neruda asui lapsena täällä.

yläkuva; Temucon pizzeria, josta saimme moottoritienmakuisia pizzoja... hyvä tai huono maku? Sen jokainen päättää itse... ;)

Päivä78 | Santiago

2008-11-17T13:28:00.000-08:00

... vapaapäivä / huoltopäivä... ilmastonmuutos +15 - +18... pilvistä, pilvistä ja pilvistä...

---

... Jaime soittaa Kaleville puolikymmeneltä. Uudestaan kahdeltatoista. Uudestaan kahdelta. Uudestaan kolmelta. Puoli neljä Jaime ja Kalevi lähtevät yhdessä lentokentälle. Kymmentä vaille viisi bensapumppu on Kalevin kädessä. Seitsemältä se on Kalevin pyörässä kiinni ja pyörä käy!!!.. .

... me muut saamme pyörämme niin ikään seitsemään menessä pestyinä ja korjattuina. Argentiinan vakuutukset tulevat puheeksi BMW -liikkeessä. Jaime vie meidät lähiostarille josta saamme vakuutukset. Pekka ehtii hävitä rehgaskaupoille ja jää ainakin tänään ilman vakuutusta. Kuuma ryhmä on myös ylittänyt Argentiinan rajan ilman vakuutuksia. Rajalla neuvo oli, että ‘ostakaa seuraavasta kylästä’. Seuraavassa kylässä ei ollut myytävänä... eikä sitä seuraavassa. Kaivelen netistä online -vakuutuksia. Ei löydy...

... jos jättää Kalevin puolesta jänskättämisen pois laskuista niin rento päivä. Saan päivitetty blogin noin ajantasalle ja vastattua sataan ja yhteen sähköpostiin... ;) ... bemari-liikkeestä tullessa pojat ovat lämmetä kun ajan pizzalähettiä (pizzalähettiä = mahdollisimman nopeasti kaikki kaistoja ja rakoja hyödyntäen ;) ...

... illalla sushia... eilen illallakin söimme sushia... Santiago on Yes! ... kokoonsa nähden erittäin yees...

---

alakuva; kaksi turistia kohtasivat juuri Santiagossa

toiseksi alin; jotkut pankit ovat hienompia kuin toiset. Petri kuvasi tämän salaa. Pankissa kuvauskielto.

toiseksi ylin; uusi ja vanha Santiago vierekkäin.

yläkuva; Hugo, Hose ja Jaime. Hugon asema ei käynnyt koskaan selville mutta hän osasi hieman englantia. Hose on Santiagon BMW -liikkeen huoltopäällikkö ja oikealla ystävämme Jaime, jota emme voi kylliksi kiittää. Ilman Jaimen apua Kalevin bensapumppu olisi yhä lentokentän tullissa.

Päivä77 | Santiago

2008-11-14T10:08:00.000-08:00

... huoltopäivä / vapaapäivä... Chile... aurinko porottaa siniseltä taivaalta. Lämmöt 25 - 30 plus astetta... Petrin jäähdytysjärjestelmä sekoaa kokonaan matkalla bemari-huoltoon. Kalevin pyörä tulee lavalla. Kalle jättää pyöränsä etuhaarukan säätöön. Kallen GS ollut pari viime päivää ns. jäykkäkeula. Ei joustoa ja sitä myöten ei mahdottoman mukava ajaa...

---

... aamulla huoneista kömpii tukkakipeisä poikia. Kymmeneltä olemme paikallisen BMW -huollon pihassa. Huoltopäällikkö lähettää auton hakemaan Kalevin pyörää. Tänään ei onnistu mikään huolto. Ensimmäinen tarjous on että valmista ensi tiistaina. Mahdotonta sanomme yhteen ääneen. Huoltopäällikkö lupaa pyörät huomen illaksi. Eli yksi lisäyö Santiagossa...

... Kalevin bensapumppu on lähdössä Puerto Montt’iin huoltopäällikön soittaessa kentälle. Onneksi ei ehtinyt lähteä... ;) ... syystä tahi toisesta toimitusosoitteeksi oli merkitty Puerto Montt, joka tuhat kilometria Santiagosta etelään. Bemariliikkeessä tapaamamme paikallinen bemaristi alkaa auttamaan bensapumppu asiassa. Pumppu luvataan kahdeksi DHL’n keskustatoimistoon. Jaime ja Kalevi ovat toimistossa kahdelta. Pumppu on yhä kentällä. Syy, tullimiehet lakossa, ehkä maanantaina sitten on ensimäinen vastaus...

... Jaime osoittautuu enemmän kuin loistavaksi kontaktiksi. Hän tuntuu tuntevan kaikki lentokentällä jotakin päättävät ja lentokentän päällikkö lupaa tehdä parhaansa, jotta Kalevi saa bensapumpun huomenna. Taas se kohta kun pidetään peukkuja ja varpaita Kalevin ja bensapumpun puolesta...

... illalla vähän kevyempää ruokaa. Menemme sushille. Sushilta ei ole baareihin lähtijöitä. Jokainen on univalmis. Unen päätä ei tarvinut tänäänkään hakea vaikka otin neljän tunnin iltapäivänokoset. Kahdelta, puistolounaan jälkeen olin ummistamassa silmiä vartiksi. Seuraavan kerran katsoin kelloa kuudelta. Kämppiksenäni oleva Kalle heräsi puoliseitsemän... ;)

---

alakuva; Kalevin GS saapumassa Santiagon varikolle. Tämä ei konttorituolikauppiaan auto. Konttorituolikauppias joutui tuomaan Kalevin pyörän hotellille koska BMW -huolto jo kiinni heidän saapuessaan.

toiseksi alin; Jaime Illmer selvittämässä minulle kuinka pyörä karkasi käsistä. Jaime oli noutamassa omaa pyöräänsä, joka juuri korjattu kaatumisen seurauksista.

keskikuva; Santiago keskuspuiston kukkulalta katsottuna.

toiseksi ylin; Neitsyt Maria vartio kaupunkia kukkalan huipulla kuin Rion Jesus pienosikoossa vaan ei pienenä.

yläkuva; keuspuiston huipulle vievä Telefonico

Päivä76 | La Serena - Santiago

2008-11-14T10:01:00.000-08:00

... ajopäivä 56 / Chile... 496km / 7h... keskinopeus 109km/h... +15 - +34... pilvistä, pilvistä ja aurinkoista. Kalevi tekee tuloa lava-autolla. On aamun arvion mukaan illalla Santiagossa. Bensapumppu tekee sekin matkaansa. DHL’n login mukaan Santiagossa huomenna aamulla. Minulla on moottorin koko vasen kylki öljyssä + vasen lahje ja takalaukku, mutta naistenpyöräni kulkee yhä...

---

... kuuma ryhmä tulee kymmeneksi La Serenan Copekille (bensa-asema)... käyn printtaamassa heille uudet paluuliput ja matka jatkuu tasatahtiin kohti Santiagoa. Samoin kuin Perussa, niin Chilesä on rannikon ja vähän sisämaa välillä huikea ero. Konkreettisimmin se korostuu kun ajamme noin sata kilometriä ennen Santiagoa kolmen kilometrin tunnelin läpi. Rannan puoleisessa päässä lämpötila +14 ja sisämaanpuolella +33. Sunnuntairyhmä päättää hylätä rannikon ja jatkaa Santiagosta Mendozaan ja Argentiinan sismaata alas etelään jahka Kalevin pyörä saadaan korjattua. Kalevilla paluulento 19.11 ja vielä pieni toivonkipinä elossa, että hän siihen ehtii...

... kuuden miljoonan asukkaan Santiagossa olemme iltapäivä viideltä. Mukava hotellikin löytyy Providenciasta aivan keskustan liepeiltä kohtuullisin vähin kevätjuhlaliikkein. Kalevi soittaa puoliseitsemältä, että on konttorituolikauppiaan kanssa 150km päässä...

... illalla menee koko porukalla hönön puolelle. Käymme erinomaisessa pihviravintolassa Barrio Brasilissa (Las Vacas Gordas) ja ylisuuret jälkiruokakonjakit sen hönön varmaan saivat aikaan... tai sitten suureneville tunneille jatkunut baarikierros pääkaupungin täysikuisessa yössä. Tuli siinä mieleen, että sitä täysikuuta olisi täällä ollut mukava katsella Ritvan kanssa. Vaikka poika porukka on kuinka nasta, niin se on silti poikaporukka... ;)

---

alakuva; PanAmerica - Chile. Välillä PanAmerica on merkattu paremmin, välillä huonommin ja useinmiten ei lainkaan.

toiseksi alin; viestiä kotiin. Santiagossa ollaan ja kaikki ok.

keskikuva; Santiagon metrossa. Kaupungin alla menee nopea ja tehokas metrosysteemi, joka paras tapa siirtyy rivakkaan kaupungin sisällä.

toiseksi ylin; Petrin alkupalat... juustokuorrutettuja simpukoita. Hyviä tai erinomaisen hyviä.

yläkuva; Santiago by night...

Päivä75 | Antofagasta - La Serena

2008-11-14T04:47:00.000-08:00

... ajopäivä 55 / Chile... 850km / 10h... keskinopeus 106km/h... +15 - +27,5... aurinkoista, pilvistä ja aurinkoista. Kalevin GS matkaa PickUpin lavalla kohti Santiagoa. Motomarket Turusta lähettää uuden bensapumpun DHL’llä Santiagoon. Oman GS’ni öljyvuoto pahenee. Petristä, Visasta ja Pekasta koostuva asiantuntijaraati on nyt sitä mieltä, että naistenpyörälläni pääsee Santiagoon. Ushuaian puolesta ei enää lyödä vetoa... ;)

---

... kuuma ryhmä lähtee kohti etelää seitsemältä. Sunnuntaryhmä kymmeneltä. Kalevi Camanasta myös noin kymmenen kulmilla. Kalevin GS on konttorituolikauppiaan lavalla. Tulevat Antofagastaan muutamaksi tunniksi kokoamaan konttorituoleja, mutta sa kyyti tuo Kalevin Santiagoon saakka. Pojat ajavat kahdessa vuorossa...

... BMW’n kansainvälinen palvelunumero sanoi ainoastaan automaattisesti, että ‘we can’t help you’. Turun Motomarkettiin sen sijaan täydet pisteet. Heillä oli samanlainen vaihtopyörä myynnissä. Ruuvasivat siitä bensapumpumpun irti, kuivattivat bensan hajut ja laittoivat DHL’lle. Pitäisi olla 48 tunnissa Santiagossa...

... tänään kilometrit kertyvät. Tiet erinomaisia ja liikennettä vähän... ja Chilenkään poliisi ei näytä harrastavan moottoripyörien kiusaamista. Sunnuntiluryhmällä jo niin hyvin, että ajamme kuuman ryhmän ohi, joka on majoittunut Vallenariin heti kohta viiden jälkeen. Puolikuudelta sunnuntairyhmä ajaa ohi ja parti tuntia myöhemmin kaivamme puhelimet esiin La Serenassa ottaaksemme selvää missä kuuma ryhmä on... Vallenarissa, oletin automaattisesti, että he ovat La Serenassa...

... ryhmien sijainnista riippumatta La Serena on vähintäänkin erittäin kaunis pikku kaupunki. Kävellen hallittavissa ja erittäin hyvässä kuosissa... tai koko Chile on. Infrastruktuurin ja elintason puolesta Chile tuntuu ainakin matkailijalle kuin mikä tahansa Euroopan maa. Elintasokuilu Boliviaan on suuri. BKT’llä mitattuna ero on vuositasolla 10000usd per capita...

---

alakuva; eteläisen pallonpuoliskon kääntöpiiri oli parermmin merkattu kuin päiväntasaaja... ;)

toiseksi alin; Petrin kanssa kuvittelimme hetken, että nyt napsahti mutta poliisi halusikin vain jutella ja sitten otettin kuvia ja toivoteltiin hyvää matkaa ja työpäivänjatkoaja.

keskikuva; Chilen mp- poliisilla näkyy olevan varsin kelpo pyörät.

toiseksi ylin; ravintola Panamerivano 2, ykkönen jäi näkemättä mutta ehkä sitten ensi kerralla.

yläkuva; Sunnuntairyhmä Le Serenan kiinalaisessa.

Päivä74 | Salar de Atacama - Antofagasta

2008-11-13T18:39:00.000-08:00

... ajopäivä 54 / Chile... 486km / 7h... keskinopeus 77km/h... +19 - +33... sol, sol y sol... Kalevin GS’n bensapumppu hajoaa. Mies ja pyörä jäävät Calamaan. Visalta menee jälleen kerran takarenkaaseen naula. Minulla on vasen lahje öljyssä ja oikea glygoolissa...

---

... huuhailuryhmällä jälleen sunnuntailähtö... ja tänään vasta kello 11. Päätimme, että kaikki loput aamut ovat sunnuntailähtöjä = ei lähtöä ennen yhdeksää... ;) ... suuntana Atacaman autiomaa, Salar de Atacama. Atacaman suola-aavikko poikkeaa Uyunista. Se on karkea ja röpelöinen. Ajamaan pystyy ainoastaan sinne vedettyjä teitä pitkin. Moni risteys on ilman yhtään vinkkiä missä on mitäkin, mutta tie Antofagastaan löytyy. Olimme varautuneet röykkyytykseen, mutta tänään röykkyytystä ei tule. Atacamassa alla on kova suola ja muualla jotakuinkin sileä asvaltti...

... koko päivä on maisemiltaan kun kuussa ajaisi. Rakennusten väli 200 kilometriä ja bensa-asemien yli 300 minkä huomaamme konkreettisesti kuivuvissa tankeissa. GS’llä puskee juuri ja juuri kovaan vastatuuleen 140km/h 300km mutta ei yhtään enempää. Ennen Anofagastaa neljästä pyörästä loppuu menovesi. Minä olin kaikkein onnekkain. Juuri ennen kaupunkia alkaa 5km alamäki, ja eikös naistenpyöräni sammunut juuri siinä kohtaa. Pääsin rullaammalla viimeiset kilometrit bensapumpulle saakka... :)

... Kallella hyytyi ensimmäisenä, 30km ennen kaupunkia. Sami jäi 12km päähän ja Pekka 10km päähän. Pekka reippaana miehenä meni lähitalosta pyytämään polttoainetta. Tuloksena SeRoPin (sekarotuisen piskin) hampaat ahterissa. Upposivat ajohousujen läpi. Hondamies Visa lähdössä BMW -laivueen pelastusoperaatiion tullessan huoltoasemalle. Naula takarenkaassa muuttaa kuitenkin suunnitelmat. Visa lähtee etsimään renkaan korjaajaa ja minä lähden pelastusoperaatioon...

... Kalle tulee vastaan pickupilla. Kalle auton sisällä ja pyörä lavalla. Kolme avuliasta paikallista remonttimiestä olivat keränneet Kallen tienposkesta. Saatuamme pyörän takaisin teille, tankattua ja päästyämme liikkeelle, emme Kallen ja ehdi pitkälle kun kuuman ryhmän Tapsa suhahtaa suureksi yllätykseksemme ohitsemme ja sytyttää jarruvalon. Kuuma ryhmä ollut suurimman osan päivää Calamassa ja koittanut saada Kalevin GS’ää käyntiin. Ei onnistunut. Bensapumppu sökö, mutta Kalevi ja pyörä tulossa illalla lava-autolla joka ei sitten tulekaan. Lava-auton kuljettaja oli päättänyt, että ei lähdekään. Puhelimessa Kalevi yrittää saada uuden osan Suomesta ja pyörän aamulla jollakin tapaa kohti Santiagoa...

---

alakuva; HD -mies Vilkunan paita kuivumassa San Pedro de Atacaman hotellihuoneen edessä. Kuivumisaika alle tuntia ja vähemmän.

toiseksi alin; San Pedro de Atacaman pääkatu.

keskikuva; Atacaman röpelöistä autiomaata ja suhteellisen suuri keko suolaa. Kokonsa puolesta Atacama on Uyunista noin neljännes (3000km2). Korkeutta merenpinnasta Atacamalla on 2300metriä.

toiseksi ylin; minne mennä? Onneksi päivän aikana pari autoa tuli vastaan, jolta kysellä tietä. Lyhyellä tuntumalla chileläiset tuntuvat olevan varsin avuliasta väkeä.

yläkuva; Autiomaan Tartzanit Pekka ja Sami... ;)

Päivä73 | Uyuni - San Pedro de Atacama

2008-11-13T18:24:00.000-08:00

... ajopäivä 53 / Bolivia - Chile... 535km / 12h... keskinopeus 59km/h... + 2,5 - +27... sol, sol y sol... Visa pärskyyttelee mutta ajokunnossa lievällä dooppauksella. Minä alan pikkuhiljaa huolestua toden teolla öljyvuodostani. En ihan täysin vakuuttunut että naistenpyöräni menee Santiagoon saakka, jonne noin 2000km...

---

... aamu on raikas. Plus kaksi ja puoli astetta hakiessamme pyöriämme. Omani kuulostaa startatessa siltä, että huolto olisi mukava yllätys. Pakkaus, muutama kokispullo varabensaa ja matkaan. Kartan mukaan Atacamaan kaksi vaihtoehtoa. Tie valitsee puolestamme, emme löydä Rio Granden vaihtoehtoa ja päädymme San Christobal vaihtoehdolle, joka osoittautui ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi. Tavoitamme kuuman ryhmän iltapäivällä, joka oli onnistunut hankkiutumaan Rio Granden reitille, jolla ryhmä keskinopeus oli ollut noin 8km/h! ...

... rajamuodollisuudet käyvät nopeasti ja ongelmitta. Ongelmaksi ei voitane laskea Bolivian rajamiesten kolmen tunnin ruokatuntia, joka oli juuri alkanut tullessamme kahdentoista jälkeen rajalle. Mutta kolmen jälkeen heikka ja pöly lentää jälleen kiitäessämme kohti Calamaa, joka matkalla San Pedro de Atacamaan...

... olen aina sanonut, että on vain kahden laisia moottoripyörän kuljettajia. Niitä jotka ovat kaatuneet ja niitä jotka eivät ole vilä kaatuneet. Jälkimmäisiä on joukossamme enää yksi. Tapsa on Deauvillensä kanssa onnistunut taituroimaan pystyssä jokaisen heikka-, multa- ja rapaesteen yli, eikä hänellä ole yhtään mutkaa mennyt leveäksi... ;]

... pikamarssijoukko jää Calamaan, josta kätevä jatkaa päällystetyä päätietä etelään. Me muut jatkamme tähdet ja kuu valonamme San Pedro de Atacamaan, joka turistisuudestaa huolimatta osoittautuu jälleen yhdeksi helmeksi sarjassa hauskat kaupungit. Menee omalla listallani toiseksi heti Copanin jälkeen. Pekka on ajanut San Pedro de Atacamaan omaan tahtiin edeltä ja Pekan valkaama hotelli on paras kaikista tähänastisista...

---

alakuva; Uyunin hotellimme johtaja petrin pyörän päällä.

toiseksi alin; Viimeinen tulivuori Bolivian puolella.

keskikuva; rajasika tuulessa ja tuiverruksessa. Epäselväksi jäi oliko sika bolivialainen turistimatkalla Chileen. Vai chileläinen turistimatkalla Boliviaan.

toiseksi ylin; Sami Chilen tullissa. Ensimmäinen raja jossa meidät tarkastettiin... ja tämäkin tarkastus enemmän silmäilyä.

yläkuva; maa on autio ja tyhjä. Tästä lähti oikotie San Pedro de Atacamaan. Olimme vähän mummoja ja ajoiumme isompaa tietä Calamaan ja sieltä asvalttia pitkin San Pedro de Atacamaan.... :]

Päivä72 | Uyuni / Salar de Uyuni

2008-11-13T13:45:00.000-08:00

... ajopäivä 52 / Bolivia... 270km / 6h... liikkeelläoloajan keskinopeus 101km/h... +12,5 - +23... sol, sol y sol... Visa vähän nuhassa ja flunssassa mutta liikkuu. Tänään tosin jeepissä kamera kädessä. Ihmeen vähillä sairastumisilla olemme liikkuneet tähän saakka... ja paras koputtaa puuta (omaa päätä) varuilta kaikin puolin... :]

---

... ryhma jakaantuu kahteen paluulentojen vuoksi. Jarmolla, Tapsalla, Sepolla ja Kalevilla on ns. ‘must’ päästä kotiin niin nopeasti kuin mahdollista ja he lähtevät tavoittelemaan 19.11 lähtevää paluulentoa. Me loput saimme paluupaikaikat 23.11 Ushuaiasta lähtevälle lennolle ja meillä siten aikaa huuhailla vähän enemmän. Pidän peukkuja, että ‘kuuman ryhmän koneet kestävät’. Kuskit kestävät kyllä... ;) ...

... kuuma ryhmä erkani itseasiassa jo toissapäivänä Potosissa ja jätti hopeakaivokset välistä. Kävi eilen Salar de Uyunilla, jonne menen huuhailuryhmän kanssa tänään. Salar de Uyuni, planeettamme suurin suola-aavikko (10582km2) osoittautuu koko matka ehdottomaksi helmeksi. Ajaminen 3650m korealla suola-aavikolla tuntuu epätodelliselta. Näyttää kuin ajaisi jäällä mutta pitoa on enemmän kuin asvaltilla! Pyörimme vaijerit kireälle kahdeksikko opasjeeppimme ja toistemme ympärillä... ;) ...

... helmi helmessä on Salar de Uyunin kaktussaari. Saimaan perussaaren kokoinen saari joka täynnä toinen toistaan upeampia pylväskaktuksia. Jeeppimiehemme ja emäntämme paistaa meille pihvit sillä aikaa kun kiipeilemme kaktussaarella...

... paluussa kaktussaarelta onnistumme hajoamaan. Pyöriessämme kahtasataa jeepin ympärillä Petri katoaa. Visa pysäyttää jossakin kohtaa keskellä ei mitään jeepin. Sami ja minä lähdemme etsimään Petriä. Miestä ei näy paluureitin varressa eikä sen vieressä. Pyöräytämme ympäri ja nokat kohti Uyuni. Ja kun suola-aavikko leveä on, onnistumme ajamaan jeeppimme ohi ilman näkökontaktia puolin tai toisin, sillä seurauksella että Kalle, jeeppi ja jeepin väki jää etsimään meitä kolme aavikolle kolmeksi tunniksi. Samin kanssa kuvittelimme, etttä jeeppi jatkanut matkaa. Petri löytyi hotellin viereisestä puistosta olutmuki kourassa. Ja jeeppi auringonlaskun kanssa hotellin edestä niin ikään...

---

alakuva; Uyunin pääkatu. Kaupungissa noin 13000 asukasta. päällystettyä tietä ei mihinkään suuntaan ja lähin lentokenttä Potosissa. Täma takaa omalta osaltaan, että Uyunista ei ole vielä tullut ns. turistirysää. Mutta asvaltti on tulossa Potosin suunnalta vuodessa tai kahdessa... valitettavasti... ;]

toiseksi alin; Uyuni hautausmaa... junien hautausmaa. Aavikon laitaan on ajettu kymmeniä vetureita ja jonkun verran vaunuja ajan patinoitavaksi.

keskikuva; rannattomalla järvellä... huolimatta siitä että tilaa on joka suuntaa väistää kymmeniä ellei satoja kilometrejä kaksi bussi oli onnistunut hiljain ajamaan nokkakolarin aavikolla!

toiseksi ylin; Isla de Cactus... pääkohde mihin päiväretket Uyunista suuntaavat lounaalle. Pidempiäkin retkiä on tarjolla, mutta rapean aikataulumme vuoksi päivän retkin oli kohdallaan.

yläkuva; pojat taukokaljalla suolahotellin suolaterassilla... ;)

Päivä70 | Potosi - Uyuni

2008-11-10T04:26:00.000-08:00

... ajopäivä 51 / Bolivia... 207km / 6,5h... keskinopeus 38km/h... +11 - +28... sol, sol y sol... venttiilikoppani kansi alkaa jo tihkumaan läpi...

---

... aamu alkaa retkellä hopeakaivoksille. Emme ehdi bussilla montakaan korttelin väliä kun paikallisopas komentaa ulos ja tarjoaa 96% pirtua, cocalehtia ja jostakin juuresta tehtyä cocalehtien katalysaattoria. Viimeistän tässä kohtaa heräämme kirkkaasti... ;)

... hopekaivosten hopea on loppunut jo jokunen vuosi sitten mutta kaivokset silti mielenkiintoinen museo ns. ‘näyttelijäkaivosmiehineen’ ... kylältä ostettuja kokapusseja ja pikku pirtupulloja jaetaan kaivosten mutkissa näyttelijöille...

... kaivoksille meitä lähti vain neljä; Petri, Sami, Kalle ja minä. Kalevi ja Jarmo lähtivät kohti Uyunia jo puoli yhdeksältä ns. parempaa tietä, joka sitten osoittatui samanlaiseksi hiekkaesteradaksi mutta 200km pidemmäksi. Me kaivoskävijät pääsemme matkaan varttia vaille kaksi. Jarmo ja Kalevi ovat Uyunissa kaksi tuntia meidän jälkeen. Muu ryhmä odotti Uyunissa, joten ryhmä jälleen hetken koossa...

... Potosin ja Uyunin välinen tie vähinttäänkiin mielenkiintoinen. Syviä hiekkaesteitä koko matkan ja keskinopeus ei pääse karkaamaan käsistä... ;) ... Kalle hurauttaa 200 kilometrin välin nopeimmin, noin kuudessa ja puolessa tunnissa...

---

alakuva; kaivosoppaamme Luna tarjoilemassa cocolehtiaamiaista

toiseksi alin; iloiset kaivospojat Suomesta

keskikuva; Sami ottamassa pirtuhuikkaa kaivosmiesten jumalalle

toiseksi ylin; Potosin ja Uyunin välistä tietä. Tie vielä nyt hauska... vuoden kanden kuluttua asvaltti vie koko matkan... ja matkailijoiden määrä Uyunissa kasvaa.

yläkuva; ruskea pylväskaktus. Kaktus on yleisin kasvi monin paikoin jos pieniä pensaita ei lasketa lukuun. Ja kuivuus paistaa läpi joka paikassa.

Päivä69 | Macha - Sucre - Potosi

2008-11-10T04:17:00.000-08:00

... ajopäivä 50 / Bolivia... 412km / 10h... keskinoepus 47km/h... +12 - +32... sol, sol y sol...

---

...luomiskertomuksen maisemat jatkuvat heti aamusta. Ensimmäiseksi aamulla kiiruhdan kuitenkin Machan ainoaan yleisöpuhelimeen ja yes, ei ketään kopissa eikä jonossa. Näpyttelen monen vaiheen kautta Arin numeron... hälyyttää vastaa. Ari ehtii sanoa, että heidän ryhmässään kuusi ja minä, että meidän porukassa kuusi ja missä ollaan ja siinä suurinpiirtein se kun puhelinkortista loppuu aika. Nopeasti ostamaan uusi kortti. Mutta ei tarpeeksi nopeasti. Sillä aikaa yksi ehtiny koppiin ja kolme jonoon. Lähdemme ajamaan kohti Sucrea...

... Bolivian pienessä ja inhimillisessä pääkaupungissa Sucressa olemme heti puolen päivän toisella puolella. Aamiaisen jatko-osa keskusaukion laidalla ja kohti Potosia. Reilun puolentoistasadan kilometrin asvalttiosuus tuntuu mukavalta 300 ‘perunamaa’ -kilometrin jälkeen. Mukava kanttailla jälleen vailla pelkoa, että mutkan takana jalkapallon kopoisia kimemurikoita tai pelkkää irtohiekkaa. Potosi tulee onneksi ennen kuin innostun Samin kanssa liikaa. Tai pää olisi kyllä mennyt mutta 4000 metrin korkeus piti huolen että mopo ei juuri kulkenut vaikka vaijeri tiukalla...

---

alakuva; torikauppiaita Ocurissa

toiseksi alin; Kalevi tekee tuttavuutta paikallisten porsaiden kanssa aamiaista odotellessa.

keskikuva; traktoreita ei andien ylänköjen pelloilla näy. Peltotöitä perinnemenetelmin.

toiseksi ylin; kutostien vesieste numero XYZ... niitä riitti varsin mukava määrä. Kalle hujauttamassa tämän esteen ylin.

yläkuva; Potosin keskuaukio.

Päivä68 | La Paz - Macha

2008-11-09T19:44:00.000-08:00

... ajopäivä 49 / Bolivia... 410km / 11h... lämpötila +17 - +30... sol, sol y sol.... oma venttiilikoppani hönkii yhä enemmän öljyä pihalle. Pojat sanovat että ‘kyllä sillä Ushuaiaan ajaan’... pidetään peukkuja... ;)

---

... La Paz - Oruro menee kuin tyhjää tyhjällä suoralla tiellä Altitplanolla. Orurossa ryhmän individualisti sinkoilu jakaa porukan kahtia. Saatuani tankkauksen jälkeen kuitin näen vain viimeisen takavalot. Liikenneympyrän jälkeen en niitäkään. Tie haarautuu 25km Orurosta. Ketään ei näy risteyksessä. Vartin kuluttua tulee Jarmo, Petri, Kalle, Sami ja Kalevi. He harhailivat Orurossa minua pidempään. Päättelemme, että loput ovat jo menneet. Kuten olivatkin, mutta väärää reittiä...

... kartaan tie numero 6 on vedetty punaiseksi päätieksi. Tämä päätie muuttuu kolmenkymmenen kilometrin jälkeen hauskaksi yksikaistaiseksi ylämäkialamäki hiekkasoraränniksi luomiskertomuksen maisemissa ja osoittautuu nopeasti koko matka upeimpaksi wautzi wau tieksi. Deuvillä tähän porukkaan jäännyt Jarmo on tosin montaa muutakin mieltä...

... keskinopeus putoaa kutostiellä kolmeenkymppiin. Monen sadan metrin suorat pudotukset kaiteettomissa tiukoissa mutkissa ovat omiaan hillitsemään vauhtia. Tie pärjää missä tahansa vertailussa LaPazin lähellä olevalle maailman vaarallisimmaksi tieksi mainostetulle tielle... ;)

... laamoja on ylänköalueet tienvarret täynnä... enemmän kuin Lapissa poroja. Pikkuhiljaa selviää, että päivän tavoitteemme Sucre jää huomisen tavoitteeksi. Mutta kuten onni usein myötä on, Oruron jälkeen ensimmäinen hotelli tulee kohdalle yhtä aikaa autingonlaskun kanssa. Boheemein kaikista tähän saakka, mutta hyvät sängyt ja kylän ainoasta baarista saa päivällistä...

... yhteyden saanti porukkamme toiseen puoliskoon osoittautuu haastavaksi. Machan ainoan ravintolan seinässä on Machan ainoa yleisöpuhelin. Kännykät eivät toimi. Tunnin odotuksen jälkeen on vihdoin minun soittovuoroni. Yritän Arin ja Tapsan numeroihin. Linjalla vain kosmista hiljaisuutta. Seuraavaa soittovuoroa ei sitten tulekaan en ravintolan sulkeutumista. Aamulla sitten...

alakuva; kartan lukua. Tässä vaiheessa ryhmä vielä koossa. Visa, Tapsa ja Kalevi kartaa tavaamassa.

toiseksi alin; uudenkarhea Kazaki 150cc ja sen onnellinen omistaja Oruron huoltoasemalla. Hinta 2500 dollaria.

keskikuva; Jarmo kutostien maisemissa.

toiseksi ylin; tauko. Kylät kutostien varressa autentticoja kuten niiden asukkaatkin. Kuvan oikepuoleinen herra enemmän hönössä kuin vasemmanpuoleinen.

yläkuva; ovesta sisään. Ei kuitenkaan ihan boheemin majatalomme huoneeseen mutta tiiviille sisäpihalle kuitenkin. Piha oli mitoitettu juuri sopivasti kuudelle pyörälle... ;)

Päivä67 | Cobacabana - La Paz

2008-11-09T19:39:00.000-08:00

... ajopäivä 48 / Bolivia... 212km / 4h... lämpötila +5,5 - + 22... sol, sol y sol... varikointia iltapäivä. Samille uusi takagummi. Sepolle uusi etugummi. Laitilan jyske vaihtaa öljyt ja Kallen etuhaarukka oiotaan. Meni vinoksi pitkäksi menneessä aamumutkassa. Lisäksi oikea sivulaukku meni silpuksi ja vän rautaa taittui sieltä ja täältä. Kallen vahingot ainoastaan psyykkisiä... onnea oli kaatumisessa. Pyörä pysähtyi puoli metriä jyrkänteen reunalta, jonka jälkeen se olisi ollut entinen BMW.

---

... aamu alkaa murheellisissa merkeissä. Svenniltä Seattlessa saamamme kaukoohjattava pikavene ei toimi! Vietämme hiljaisen hetken ja koitamme toipua tästä yllättävästä takaiskusta... 15000 kilometrin röykkyytys oli ilmeisesti liikaa... ;[

... ensimmäiset 40km kohti LaPazia ovat uutta hieanoa tietä. Sitä seuraa pieni lossimatka ja noin puolitoistasataa kilometriä maan epäviralliseen pääkaupunkiin. Ennen La Pazia tulee El Alto ja planeettamme korkeimmalla oleva siviililiikenteessä oleva lentokenttä, josta huonohappiset koneet eivät pääse ylös...

... heti ehdittyämme La Pazin ruuhkaan nainen jalkakäytävältä ojentaan MotoClubin käyntikortin ja sanoo, että jos tarvitsemme jotakin apua, niin ottaa yhteys sinne. Osoite lähimmälle taksille ja Calle Panamalle. MotoClubia ei koskaan löydy, mutta löytyy kaksikin moottoripyöräliikettä ja sen seurauksena Moto Star jossa hoituu kaikki. Kallen etuhaarukka suoristuu, tarvittavat renkaat löytyvät ja sillee...

... kello on kuitenkin puoli neljä ennen kuin kaikk hoidettu, joten jäämme yöksi La Paziin. Kukaan ei kuitenkaan osta talismaanimarkkinoilta kuivattua laaman sikiötä. Se tuo paikallisen tietämyksen mukaan onne kun sen asettaa talon alle...

---

alakuva; Jarmo pyörittelee vuorostaan Svenin lahjoittamaa pikavenettä, mutta ei löydä vikaa kuten ei kukaan muukaan.

toiseksi alin; Titicaca lumihuippuiset Andit taustanaan.

keskikuva; Tapsa ja Sami lossilla. Tietä puuttuu vajaa kilometri järven pääosan ja sen pohjukan väliltä.

toiseksi ylin; modernin La Pazin keskustaa

yläkuva; Moto Star ei toimitiloilla koreillut mutta hommat hoituivat nopsaan ja ammattitaidolla

Päivä66 | Puno - Cobacabana

2008-11-06T19:06:00.000-08:00

... ajopäiva 48 / Peru - Bolivia... 142km / 4h (josta rajalla tunti) ... lämpötila +15 - +21... sol, sol y sol... GS’in venttiilikoppien tiivisteet huohottavat öljyä läpi yhä pahemmin. Oma tiivisteeni huonoimmassa hapessa... toivottavasti kulkee Santiagoon jossa BMW huolto... ;)

---

... aamu alkaa polkuriksan kyydissä Titicaca -järven rantaan. Titicaca on Etelä-Amerikan suurin järvi. Korkeutta sillä on merenpinnasta 3812 metriä ja sitä myöten vesi raikasta tai erittäin raikasta. Petri ja Visa liittyivät Titicaca -järven uimaseuraan sukeltamalla järveen Cobacanasta poliisin vartoidessa heidän vaatteitaan. Muita tosiuimareita ei porukasta löytynyt... :)

... kuuluisaksi Titicacan tekevät kelluvat saaret, jotka ovat Uros -heimon valtakuntaa. Kelluvilla kaislasaarilla asuu tänään noin 2000 ihmistä 46’lla eri saarella. Koko järven pinta-ala on noin 8400km2. Kannattaa poiketa jos kuljet kulmilla... ;)

... Punosta poistuminen saa uutta väriä kun katu jonka varrella pyörämme ovat parkissa on loputtoman juhlaparaatin vallassa tullessamme hakemaan pyöriämme. On ensimmäisen Inkan, Auringon pojan, Mango Kapacin kolmipäiväisen syntypäpäiväjuhlan ensimmäinen päivä. Saamme kui saammekin hivutettua pyörämme vastavirtaan puolikorttelia jalkakäytävän reunaa ja kiertotietä hotellille...

... Perun ja Bolivian raja ykköstä. Leimat carnetteihin ja passeihin ilman yhtään turhaa kevätjuhlaliikettä ja tums, olemme ylittäneet rajan alle tunnissa... ;) ...

... Cobacabanassa päivälliseksi mitä Cobacabanassa kuuluu syödä. Titicacan taimenta... joka alunperin kotoisin Kanadasta, mutta eipä tuo makua haittaa...

---

alakuva; uudet pipot Kalevin ja Petrin yllä matkalla Titicacan rantaan.

toiseksi alin; kaksi järven 46’sta saaresta. Kaikki saaret on ankkuroitu 4-6 ankkurilla järven pohjaan.

keskikuva; pojat pakkautumassa Uros -heimon perinneveneeseen... yksi urosheimovoimaiseen järvikiitäjään.

toiseksi ylin; Mango Kapacin syntymäpäiväjuhlakulkuetta.

yläkuva; paikallisturisti sovittamassa itseään Pekan pyörän päälle huoltoasemalla.

Päivä65 | Camana -Puno

2008-11-06T15:37:00.000-08:00

... ajopäiva 47 / Peru... kilometrit 510 / 10h... keskinopeus 58km/h... lämpötila +3,5 - +24... aurinkoista, aurinkoista, aurinkoista ja reakuuro + iltasade...

---

... kaikki pyörät ovat aamulla suolahöyryn tahmeita eilisen rantaviiva ajon jäljiltä. Suolahöyryt muuttuvat kuitenkin nopeasti historiaksi kaartaessamme Camanasta kohti sisämaata. Nousemme Altitplanolle... andien ylätasangolle. Päivän paras korkeus on 4528m merenpinnasta ja se tuntuu myös korvien välissä...

... ennen Altitplanolle nousua käymme kuitenkin Arequipassa, jonka keskusta pieni helmi kaupungiksi. Keskusaukion ympärillä joka paikassa pysäköinti kielletty monilukuisin merkein. Parkkeeraamme keskusaukiolle. Poliisi ja toinenkin ilmestyy nopeasti paikalle, mutta ovat vain kiinnostuneita, että mistä ollaan, mistä tullaan ja mihin mennään. Eikä aikaakaan kun myös paikallisen Aamulehden toimittaja on paikalla kameroineen ja kysymyksineen... ;)

... Arequipasta matka jatkuu Juliacan kautta Punoon. Väki vähenee tien laidalla ja hetken kuluttua laamoja näkyy paljon enemmän kuin ihmisiä. Puhallamme reilussa myötätuulessa mukavan haipakkaa eteenpääin. Jossakin kohtaa paljastuu, että huoltoasemien väli on pitkä tai erittäin pitkä... erittäin pitkä on noin 300km mutta bensa ei lopu edes Visalta, jonka Transalp kuluttaa melkein puolta enemmän kuin BMW’t... ;) ... tosin Visa himmailee aika lailla loppuosuudella. Jopa niin paljon, että ei huomaa loppupätkän vuoristojärven rannassa olevia flamingoja... ;)

... Kallen bensa ottaa ja loppuu 25km ennen Punoa. Lähden hakemaan lähimmltä huoltoasemalta bensapulloja ja toivon, että takanamme olevat Elm Streetin mustat pilvet eivät ennätä laskea tuotoksiaan niskaamme. Toive on turha. Kymmenen kilometriä ennen Punoa taivas avautuu niskaamme marmorikuulien kokoisten raekuulien muodossa. Niitä seuraa rankkasade ja lämpötila putoa 3,5 plus asteeseen...

... olemme ympäri Punoa kolmessa ryhmässä, mutta aikamme pyörittyämme kaikki löytävät tiensä keskusaukion laitaan...

---

alakuva; Arequiopan keskusaukio.

toiseksi alin; Action; plankkaaja plankkaa, Petri kuvaa ja Kalevi halaa poliiseja.

keskikuva; Poliisi on kaunista... ainakin Arequipassa... ;)

toiseksi ylin; Laamoja, niitä alkoi heti kohta Arequioan jälkeen olemaan tien varrella enemmän kuin ihmisiä... itseasiassa enemmän kuin kukaan ehti laskea.

yläkuva; Los Flamingos. Noin 4000m korkeudeessa olevalta järveltä löytyi yllättäen Flamingo kavereineen.

Päivä64 | Pisco - Nazca - Camana

2008-11-03T04:51:00.000-08:00

... ajopäivä 46 / Peru ... 606km/10h (joista kaksi tunti lentelemässä Nazcan viivoilla)... +17 - +30... aurinkoista, puolipilvistä ja pilvistä. Oman pyöräni etujarruongelma jo kiusallinen. Kaikissa uusissa GS’ssä sama vika. Etujarru ottaa välillä huonosti tai ei ollenkaan mutta eneiimäkseen ottaa...

---

... aavikkoa jatkuu. Sitä on jatkunut jo hyvän matkaa. Käytännössä melkein koko Perun rannikko. Vastatuulikin jatkuu. Ja tien yli puhaltava hieno hiekka jatkuu. Jarmo hiekkapuhalluttaa nahkaansa jossakin kohtaa, mutta totetaa nopeasti, että paita päällä sittenkin mukavampi... ;)

... päivän mielenkiintoisimpia kohtia on Nazca ja sen viivat , jotka bongattiin vasta 1920 -luvulla kun lentoliikenne yleistyi. Autiomaahan piirrettynä löytyy mm; ‘alkumotoristi’ (avaruusmies) apina, kolibri, hämähäkki. Kuviot on tehty 200ekr - 600jkr maakeroksen tummia pintakiviä poistamalla, jotta vaalea maa tulee esiin. Varmuutta kuvioiden tarkoitusperästä ei ole, mutta takana on kaikella todennäköisyydellä uskonto ja uskonnolliset rituaalit...

... Nazca oli mukavasti lämpötilojen kannalta sisämaassa. Nazcasta tie vaeltaa takaisin rannikolle. Menee jonkun matkaa aivan rannan tuntumassa. Ja ainakin tänään puhaltaa sen verran pukavasti, että rannempi ajokaista metrin puolentoista hiekkakerroksen peittämä. Pekka onnistuu kippaamaan pyöränsä pehmeään hiekkaan ja huonokuintoisen hiuksen varassa se on Visallakin... ;) ...

... pimeä tulee tänään ennen Camana, joka valittiin päivän päättäriksi Nazcassa demokraattisella enemmistöpäätöksellä. Hämärän hiipiessä tie menee jälleen tyrskyistä rantaviivaa jyrknteeseen hakattuna. Suolainen merihöyry tekee antaa pimeässä ajoon kokonaan uuden ulottovuuden. Kallen vanne kolahtaa tielle pudonneeseen irtokiveen. Mutta Kalle selviää säikäyksellä ja vanne pienellä vekillä. Camanassa koko kaupunki näyttää olevan keskusaukiolla, jossa lapsiryhmä toisensä jälkeen esittää tanssiesityksiä kaikissa spektrin väreissä...

---

alakuva; Nazcan kuvioiden näköalatorni PanAmerican vieressä

toiseksi alin; Nazcan lentokenttä. Turistit lähetettiin ilmaan pikku Cesnoilla... ja teitty niissä oli lentäjä mukana... ;)

Päivä63 | Pisco / Islas de Paracas

2008-11-02T04:34:00.001-08:00

... vapaapäivä / Pingviinipäivä | Peru... +19 - +21... aurinkoista, aurinkoista ja aurinkoista...

---

... tänään huilipäivä pitkästä aikaa. Niitä ei ole ollut ainakaan liikaa :) .... Pisco näytti illan hämärässä omituisen ‘rikkinäiseltä’. Syykin selviää aamun valjettua nopeasti. Elkuun 15’ta 2007 kahdeksan rihterin maanjäristys tuhosi suurimman osan kaupungin rakennuksista. Kuolemantapauksia oli 519 ja 1300 loukkaantui. Eli kaupunki on toipumassa rankasta onnettomuudesta ... ja se selvästi toipuu...

... ryhmämme päämielenkiinto kohdistuu tänään Islas de Paracasille. Kolmelle saarelle jossa asuu noin 170 lintulajoa. Selkeänä enemmistönä Sinijalkasuulat ja Merimetsot. Suuret Perun Pelikaanit erottuvat joukosta myös selkeästi. Siellä täällä on joukkue uhanalaisia Humboldt -Pingviinejä. Ja mitenkään huomaamatomia eivät ole myöskään monilukuiset merileijonat...

... lintuja on kymmeniä - ellei satojatuhansia ja tuoksu on sen mukainen. Saaret ‘puhdistetaan’ joka seitsemäs vuosi. Siinä ajassa niiden päälle kertyy noin kahden metrin kerros niiden peräsuolista tulevaa tuotosta, minä erinomaista lannoitetta ja laivataankiin mantereelle lannoitteeksi...

... matka saarille taittuu nopeilla veneillä... paluumatkalla menomatkat kokoiset aallot tuntuvat suuremmilta. Syy taitaa olla kuitenkin Laitilan jyskeen takapenkillä ylläpitämästä Pisco-Baarista, josta tarjoilu oli ripeää ja usein toistuvaa. Ja laiturille astuessani huomaan, että taisi tulla pienet ‘aamupäivähönöt’... ;)

... loppupäivä meneekin sitten sähköposteihin vastatessa ja kotisivuja päivittäessä. Ilta paljastuu Halloween illaksi. Ainakin Seppo, Pekka ja Kalevi ostavat karkkipussit ja tulevat nopeasti erittäin suosituisi lasten keskuudessa...

---

alakuva; Perun Pelikaani ja kaksi sen Huboldt -Pingviini kaveria.

toiseksi alin; pääsaaren satama. Tämä käytössä kolme viiva neljä kuukautta joka seitsemäs vuosi.

keskellä; Merileijonat päivätorkuilla. Merileijona lepää enimmäkseen päivällä ja kalastaa öisin.

toiseksi ylin; lintu ja toinenkin toiseksi suurimmalla saarella... ;)

yläkuva; paikallinen lapsiryhmä lähdössä eleinretkelle.

Päivä62 | Casma - Pisco

2008-10-31T16:11:00.000-07:00

... ajopäivä 45 / Peru ... kilometrit 605 / 10h... keskinopeus 87km/h... lämpötila +17 - +22... puoliaurinkoista, puolipilvistä ja puoliaurinkoista... yksi rengasrikko (Visalla menee naula läpi)... Petrin ja Pekan GS’t heittävät jäähdytysnesteet nilkoille... Pekan GS’n öljyvalo alkaa elää omaa elämäänsä... päätämme Petrin kanssa että alamme isoina Hondamiehiksi... :)

---

... koneet käyvät puolikasilta. Puoliysiltä Visan takarenkaan läpi on mennyt naula. Puolikympiltä rengas on korjattu ja kala-aamiaiset syöty. Karavaani kiittää tuttuun tapaansa monessa osassa halki Perun dyynien. Ruutiinmiksi on tullut, että keräämme porukan kasaan noin tunnin välein ja teemme tarkastuslaskennan että kaikki mukana...

... mitä etelämmäksi mennään sitä upeammaksi maisemat kayvät. Karun kaunista... rutikuivaa, ruutikuivaa ja välissä vihreitä viljelyskeitaita... jopa riisipeltoja! Kanaloita on pitkin rannikkoa monilukuinen määrä. Merituuli tuulettaa ja vuorovesi korjaa kököt... kätevää... ;)

... Liman seutuvilla niin Petrin kuin Pekan GS’n jäähdytyvedet roiskuvat nilkoille. Letkut ties monenneko kerran kireälle ja matkaa jatkuu. Liman keskustaan emme onnistu eksymään. PanAmerika halkoo kaupungin noin luotisuoraan...

... päivän päättärillä Piscossa huomaamme nopeasti tulleemme turustiseudulle. Iloinen joukko jobbareita hyökkää kimppuumme ja jokainen tietää toinen toistaan paremman hoteelin johon meidän kannattaa majoittua. Kiihdytän nopeasti paikalta ja menen etsimään hotellin. Kaupungin toiseksi parhaassa paikassa on tilaa koko porukalle. Hotel Monasteria... luonteikas, siisti ja sopuhintainen kaksi korttelia keskusaukiolta rantaapäin. Suosittelen jos kuljet kulmilla majataloa vailla...

---

alakuva; “äitiiih, joku on viennyt mun takarenkaan...”

toiseksi alin; kala-aamiasipaikkamme iloinen kokki ei pistänyt pahakseen vaikka tulin kaveriksi keittiöön hyörimään. Päinvastoin... ;)

keskikuva; dyynit pukkaavat itseään PanAmerikalle.

toiseksi ylin; konepyöräkuljettaja Laine Jr kiitää halki outioiden maiden

yläkuva; päivällisravintolamme orkesteri täydessä kokoonpanossaan... ;)

Päivä61 | Piura - Casma

2008-10-31T10:47:00.000-07:00

... ajopäivä 44 / Peru... kilometrit 621 / 9h... keskinopeus 93km/h... lämpötila +19 - +29... aurinkoista, aurinkoista ja aurinkoista hiekkapölypilvien keskellä...

---

... maisema muuttuu tänään kokonaan kaikista edellisten päivien maisemista. PanAmerica muuttuu pingispöydän kaltaiseksi tasatieksi. Vuoret katoavat ja heikka ympäröi meidät. Maa on kuiva ja karun upea. Päivän loppua kohden vuoret tulevat lähemmäksi rantaa ja maasto muuttu kuimpuilevaksi kuivakoksi...

... pääsemme pitkästä aikaa eteenpäin hyvän matkaa. Punainen naistenpyöräni tuntuu monessa kohdin ylihyvillä teillä aika mopolta mutta eipä tule ajettua kovaa kun kypärä alkaa pyöriä 120km/h jälkeen päässä kuin herne tuulitunnelissa. Pikku GS’n pleksit eivät ole kovin aerodynaamisia vaan suurin ilmavirta tulee suoraan kypärään...

... päivän virtauksia lisää koko päivän jatkuva kova vastatuuli. Deauvillet, joista ei tuule mistään kohtaan läpi saavat kallistaa sivuvastaiseen tuuleen reippaasti. Ja tulee väistämättä mieleen, että ilmansuodatin tuli vaihdettua liian aikaisin. Vaihdoin se Quitossa. Tänään hiekka pölissyt tion poikki koko päivän... enkä pensaiden muodoista päätellen ylläty mahdottomasti jos sama sivuvastainen jatkuu läpi koko Perun rannikon...

... pohjoisperulainen jätehuolto näyttää selkeältä. Jäteongelmia ei ole. Roskat ajetaan joka kylästä kaupungin laidalle ja kipataan tien varteen...

... perulaiset poliisit näyttävät olevan kuten ecuadorilaiset virkaveljensä. Eivät kiusaa turisteja... ;)

---

alakuva; Carolina muikistelee ja Seppo seuraa tankin täyttymistä... ;)

toiseksi alin; maa on autio ja tyhjä. Vuoret loppuivat toistaiseksi. Vihreä loppui toistaiseksi ja hiekka ympäröi tiet. Päin ensimmäiset 200km ajoimme aakealla laakealla autiomaalla.

keskikuva; aamiaisravintola autiomaan laidalla.

toiseksi ylin; sokeriruokokuormat ovat Perussa vähintäänkin kookkoita. Yksi pää pilkistää kuorman huipulla.

yläkuva; mitä tekee kuvassa konepyöräkuljettaja Vilkuna?

Päivä60 | Loja - Piura

2008-10-29T21:25:00.000-07:00

... ajopäivä 43 / Ecuador - Peru... rajalla 1h ;) ... kilometrit 345 / 8h... keskinopeus 64km/h... lämpötila +10 - +33... pilvistä, pilvistä ja aurinkoista...

---

... Lojan aurinko nousee pilviselle taivaalle ja heti kohta sen jälkeen nousemme jälleen pilviin kerran jos toisenkin... maisemat vaihtelavat sika siisteistä haliput upeisiin. Tiukkaa mutkaa riittää rajalle saakka...

... Kalevin GS korjataan aamulla uuteen uskoon rautalangalla ja nippusiteillä. Takalaukku ja tarakkateline jäävät Lojaan. Ikuisiksi ajoiksi? Sitä emme saa koskaan tietää... :) ...

... rajan ylitys on tämän matkan helpoin. Carnetteihin lojahtaa leimat molemmin puolin rajaa ilman ongelmia ja noin tunnissa olemme jälleen tien päällä... Perun rajaseutu kuulema vaarallista rajapoliisin mukaan... tai ensimmäinen tunti rajalta ainakin. Mitään normaalista poikkeavaa emme kuitenkaan huomaa. Kukaan ei yritä pysäyttää meitä eikä kukaan ehdota millään uhaten omaisuudesta luopumista...

... Perun puolella kilometrit alkavat jälleen kertyä. Olemme laskeutuneet alaville maille ja tiet muuttuvat nopeiksi, tasaiksi ja suoriksi. Kohteena Piura, jossa olemme hyvissä ajoin ennen viittä. Hotellissa vasta kello puoli seitsemän. Hotellipartiolla, minulla ja Pekalla menee hyvän aikaa ennenkuin löydämme säädyllisen hotellin jossa kuusi vapaata huonetta. Vähintään yhtä hyvän aikaa menee siihen, että löydän paikan johon ryhmä jäi odottamaan hotellin löytymistä. Eksyn ryhmänhakumatkalla totaalisesti ja välillä alueelle jossa toivon aikuisten oikeasti, että naistenpyöräni ei päätä lakata toimimasta... ;)

... GS’ni ei päätä särkyä slummialueelle ja ryhmä löytyy reilun puolen tunnin harhailun jälkeen. Piura on illalla Jeesusta täynnä, kadut tukossa ja kirkko valaistuna. Valmistautumista pyhäinmiestenpäivään. Kaikki kansa kaduilla Jesus kulkuetta seuraamassa...

---

alakuva; Sami puhaltaa alas monikuntoista vuoristotietä. Välillä biljardipöydän tasaista asvalttia ja välillä kivillä täytettyä perunapelto. Joka mutkan toisen puolen sisältö on yllätys.

toiseksi alin; Kalle muikeana. Huikopalataukopaikkamme emäntä ei kuitenkaan lähtenyt ainakaan suoralta kädeltä Kallen tarakalle ja Suomeen vaikka yritystä olikin... :)

keskikuva; Onon keskusaukio keskellä eteläisiä Correlodoreja.

toiseksi ylin; puomin takana. Ecuadorin poliisin passintarkastus puomi muutama kilometri ennen rajaa. Vaikka Ecuadorin väki vähäilmeistä onkin suomalaiseen tapaan, niin paikallisen poliisin ehdottomaksi hyväksi puoleksi on luettava, että turistia ei kiusata. Kolumbian tapaan nopeus oli käytännössä vapaa.

yläkuva; bensaa rajajoessa. Ecuadorin ja Perun rajajoen yli meni jatkuvana virtana polttoainekanisteri jos toinenkin. Rajaviranomaiset sillalla seisoivat selin. Bensan hinta Perussa puolta korkeampi kun Ecuadorissa. Perun puolella bensakanisterit jatkoivat matkaa hevosten selässä tien varteen.

Päivä59 | El Tambo - Lojo

2008-10-28T20:33:00.000-07:00

... ajopäivä 42 / Ecuador... kilometrit 295 / 9h (josta Cuecan varikolla 3h) ... keskinopeus 59km/h ... lämpötila +9 - +22... aurinkoista, pilvistä ja sadetta... Cuecassa uusia renkaita Sepolle, Arille ja Visalle. Uudet öljyt Sepolle ja uudet takajarrut Tapsalle... Kalevin tarakka hajoaa. Käytännössä raudat katkeavat...

---

... PanAmerica jyrää yön ikkunan alla ja aamulla ei ihan terävimmillään. Käytännössä nukuin 2m PanAmerikasta ja rekkaa pukkasi läpi yön. Jos Etelä-Amerikkaan muutto tulisi ja mihinkään Kolumbian kaupunkiin ei sai mennä, niin El Tambo ei nousisi kuitenkaan listassa korkealle...

... mutta aamulla upeat serpentiinit jatkuvat. Olemme täysin ylitäytettyja toinen toistaan upeammilla tien pätkillä mutta upeaa on silti pukata etelään mutka mutkalta päivä pidentyessä. Välillä tulee mieleen, että kuinka pitkään sitä pitäisi moottoripyörällä ajaa, jotta siihen kyllästyisi. Vastausta ei ole, ei ainakaan vielä. Joka aamu tuntuu yhtä hauskalta lähteä tien päälle... ja epäilen vähän, että Ritva ei halua laskea minua ajamaan kunnes kyllästyn... ;)

... tänään tulee muutama pätkä, jolla tie katoaa kirjaimellisesti näkyvistä. Näkyvyys on max metri repakeaaren eteen kun ajamme tiheissä pilvissä. Ja välillä kun sataa sataa ropisee tuhannen sateen jumalan voimalla, niin ajo käy mielenkiintoiseksi tuhansien kuoppien ja tietöiden keskellä. Mutta kaikki menee hyvin. Jarmo ottaa yhdet kuraliusulipat, mutta vauriot ainoastaan psyykkisiä jos sitäkään... ;)

... päivän viimeisellä pätkällä Kalevin GS’n takalaukku rysähtää PanAmerikalle. Siinä mukana takarapakaari. Takatelineen pidikkeet katkeavat. Nippusiteet ja rautalankat esiin ja matka jatkuu vartin kuluttua. Petri kuljettaa Kalevin takalaukun sen viimeisen matkan Lojaan, jonne se jää ikuisiksi ajoiksi...

---

alakuva; McDonalds mainos El Tambon hotellimme seinällä.

toiseksi alin; PanAmerica ja El Tambon keskustaa.

keskikuva; Seppo ja Transalp varikolla... uudet gummit, uudet öljyt ja rullaa loppuun saakka. Hondissa ei tunnut juuri vikoja olevan.

toiseksi ylin; Visa antamassa haastattelua El Diarion toimittajalle Ceucassa.

yläkuva; Kalevin BMW hetki perän romahtamisen jälkeen... siirtyy varmaan isona hondamieheksi... ;)

Päivä58 | Quitto - El Tambo

2008-10-27T17:21:00.000-07:00

... ajopäivä 41 / Ecuador... kilometrit 396 / 9h... liikkeelläoloajan keskinopeus 52km/h... lämpötila +9 - +24... aurinkoista, puoliaurinkoista ja tihkusadetta... Pekan takarengas sanoi poks (naula men läpi). Jarmon vaihdevipu putosi kadulle Altamossa. Kaikki osat löytyivät liikennevaloista... ;)

---

... koneet käyvät yhdeksältä. Kymmeneltä olemme ajaneet tunnin ja yhä kaupungissa. Kolmen miljoonan asukkaan Quitto on pitkä city mutta sekin loppuu aikanaan kuten kaikki kaupungit. Päivä ei paljoa kuumene olemme koko päivän yli 2500 metriä merenpinnasta. Korkeimmillaan vajaassa neljässä tuhannessa metrissä...

... Ecuador kuuluisa Cotopaxi on pilvien peitossa sivuuttaesamme sen. Emme jää odottamaan pilvien haihtumista. odotuksesta voisi tulla pitkä. Katsotaan Cotopaxi seuraavalla kerralla. Tulivuoria siliti riittää ja lumihuippuja pilkistää siellä ja täällä...

... Pekalta menee takarengas hetikohta Cotopaxin jälkeen. Sepon varastoista löytyy sisäkumi ja puhkeamispaikan läheltä auki oleva rengaskorjaamo. Jarmolla käyn onni onnettumuudessa. Vaihdevipu irtoaa Altamossa mutta ruuvit ja prikat löytyvät kaikki kadulta...

... eilen tuli päiväntasaajan huomaamaton ylitys. Hurautimme yli vaijerit tiukalla. Olin tavannut kartasta, että päiväntasaaja Quiton etelä puolella mutta ilmeisesti olin lukenut karttaa väärin päin... ;) ... ja niin tai näin niin ei tuota oltu merkattu tien varteen millään lailla. Eli keväässä ajetaan tästä eteenpäin. Ensimmäiset voikukatkin löytyivät jo tien poskesta...

... viileä on päiväntasaajan tuntumassa. Suurimman osan päivästä lämpömitari ei juuri kohoa viiteentoista asteeseen. Oma vikamme tosin, valitsimme vuoristreitin jossa PanAmerica kulkee... rantareitti ainakin kaikkien paikallisten mukaan huonommassa hapessa...

... aurinko laskee meille tänään El Tambossa. Ei mikään turistikeskus mutta kaksi hotelli ja yksi ravintola löytyy. Mahdumme kaikki kylän ykköshotelliin, Hotel Sunriseen jossa fengsuit hyvällä mallilla...

---

alakuva; Panamerica kyltti löytyi ajettua Quittoa ulos noin tunnin... ;)

toiseksi alin; kuva kertoo ehkä kaiken Ecuadorin rautateiden tilanteessa. Sellaista ei enää ole. Ainoastaan ruostuneita raiteita siellä täällä.

keskikuva; kevät on eteläisellä pallonpuoliskolla. Ensimmäinen kohtaamani voikukka.

toiseksi ylin; konepyöräkuljettaja Nevalainen iltapäivä banasplitillään.

yläkuva; jylhää on... karun kaunis andimaisema ympäröi meitä päivän viimeiset tunnit.

Päivä57 | Tulcan - Quito

2008-10-26T05:51:00.000-07:00

... ajopäivä 40 / Ecuador... kilometrit 266 / 5h... lämpötila +6,5 - 24,5... sol, sol y sol...

---

... kello soi vartin yli viisi. Rajalla olemme viisi vaille kuusi. Nyt jono on lyhyt... käsittää kaksitoista suomalaista ensimmäiset minuutit. Passinleimaaja vetää jostakin toistaiseksi tuntemattomasta syystä porot sieraimiin Visan kohdalla ja on sitä mieltä, että koska Visan poistumisleima Kolumbiasta eilinen niin hänen mitää hakea tänään uusi. Muiden eiliset leimat kelpaavat kyllä erinomaisesti... ja lopulta Visankin... ;)

... aamun toinen yllätys tulee huoltoasemalla. Ensimmäisellä ei polttoaineta lainkaan, toisella pitkä jono ja kolmannella ei myydä ulkomaalaisille! Palaamme pitkän jonon asemalle, jossa ilmenee että takseille ja moottoripyörille on oma jono ja se on lyhyt... matkailu avartaa! Polttoaine on retken edullisinta, 1,48usd / gallona... ja yes usd, Ecuador toimii kokonaan amerikan dollareilla...

... ja etunenässä näyttää Ecuadorkin olleen kun Jumala maisemia jakanut. Tiet antavat myös paljon siliää pintaa ja ylösalas mutkia. Aamiaisella päätämme jäädä Quitoon huoltamaan pyöriä... jarrua, rengasta ja öljynvaihtoa tarvitaan. Päätös ei kuitenkaan paras mahdollinen. Quitossa paljastuu, että on lauantai ja kaikki alan liikkeet jos eivät jo kiinni niin menossa kiinni ja huomenna vielä vähemän auki. Eli matka jatkuu aamulla...

---

alakuva; aamujono Ecuadorin sisäänleimaus ovella. Ilman leimaakin olisi matkaa voinnut jatkaa. Mutta se olisi todennäköisesti maksanut ulosmenorajalla 200usd/leimaton passi. Ainakin sellainen hinnasto oli seinällä.

toiseksi alin; equadorilaista maisemaa... ei paha.

keskellä; mikämikäliikennemerkki? Kolumbiassa oli kahden pallon versiota... täällä Equadorissa neljän pallon merkkejä...

toiseksi ylin; mainos Quiton liikennevaloissa. Sohvaliikkeessä ale... :)

Päivä56 | Popayan - Tulcan

2008-10-24T20:37:00.000-07:00

... ajopäivä 39 / Kolumbia - Ecuador... kilometrit 392 / 11h... rajalla 2h... lämpötila +16 - +33,5... aurinkoista, puoliaurinkoista ja aurinkoista... ei teknisiä murheita...

---

... kaatuneiden kerho kasvoi tänään kolmeen. Jarmolla meni mutka pitkäksi, hiekalle ja kyljelleen. Päävauriot psyykkisiä, Sivuvauriot naarmuja pyörärässä ja hajonnut sandaali. Kalevi otti toissapäivänä lipat märällä tiellä olleeseen öljyvanaan. Paluussa omalle kaistalle rekkaohituksen jälkeen Kalevi muuttui kuljettajasta matkustajaksi. Pyörä kiersi kyljellään ympyrää penkalle ja Kalevi luisui perässä ahterisillaan. Vauriot tässäkin tapauksessa ensisijaisesti psyykkisiä...

... Kolumbia vain parani tänään loppua kohden. Visa taisi jo omassa blogissaan kuvata maan maisemia eroottisiksi. Itse en ollut läsnä luomistapahtumassa, mutta uskon että Kolumbia oli ensimmäisenä jonossa kun jumala alkoi jakamaan Etelä-Amerikan maille maisemia ja luontoa. Monessa maassa on tullut ajettua, mutta mikään ei ole kolahtanut teiltään ja maisemiltaan kuten Kolumbia. Tämä päivä meni ainakin omasta mielestäni ohi Baja Californiasta, jota tähän saakka pidin ykkösenä...

... Kolumbia ulos menee heittämällä. Leima passiin ja pyörä paperi tullitoimistoon. Aikaa meni alle puoli tuntia. Ecuador on ensimmäinen maa joka toimii carnetilla. Leimat ja tullimiehen kuittaukset ja siinä se. Passin leimaus osoittautuukin sitten haastavannaksi. Ecuadorin sisääntulotoimiston tietokoneet junturassa ja homma seis. Päätämme mennä Tulcaniin yöksi ja tulla aamukuudelta uudestaan...

... rajakaupunki, 80000 asukkaan Tulcan osoittautuu mielekkääksi paikaksi... ja viileäksi. Kaupunki on 2800 metriä merenpinnan yläpuolella. Mutta ei kun flese päälle ja pipo päähän...

---

alakuva; Kolumbian maalaismaisemaa, joka ei pääse kuvissa oikeuksiinsa.

toiseksi alin; Pekka sitomassa saappaitaan. Tanssikengät menivät tänään. Pekka laitoi ne pyörää purkaessaan viereisen auton puskurille ja auto läksi ennenkuin pyörä oli purettu.

keskikuva; taukomaja Kolumbian vuoristossa.

toiseksi ylin; kaksi vuohta, jotka kiinnostuivat Pekan pyörästä... molemmat olleet BMW-motoristeja edellisessä elämässään?

yläkuva; Ecuador sisään passijono, joka ei ollut liikahtanut muutamaan tuntiin yhtään senttimetriä. Jonotimme vartin ja kaksi ja poistuimme Tulcaniin...

Päivä55 | Soulon - Popayan

2008-10-24T17:25:00.000-07:00

.. ajopäivä 38 / Kolumbia... kilometrit 487 / 9h... keskinopeus 66... lämpötilä +16,5 - +31... aurinkoista, aurinoista ja loppusade jossa pisaroiden välit tiheitä juuri ennen Popayania...

---

... aamu alkaa kilvanajolla aikaa vastaan. Pääsemme hotellin pihasta ainioastaan tielle, niin poliisi on pysäyttämässä. ‘Tie suljettu, polkupyöräkilpailut. Auki jälleen kello kolme iltapäivällä’. Veret seisahtuvat hetkeksi. Hetken vänkäämisen jälkeen selviää että kilpailut alkavat kello kahdeksan noin sadan kilometrin päässä. Visa neuvotteluissa etunenässä saamme kuin saammekin luvan mennä rapidosti. Kello on seitsemän ja on toivoa, että ehdimme risteyksen ohi josta polkupyöräilijät tulevat PanAmerikalle. Ruoskimme rautaratsumme mutkiin piiskoja kiivasti heiluttaen...

... lopulta ei tarkkaan ottaen selviä mistä polkupyöräkilpailu tulee PanAmericalle mutta joskus yhdeksän jälkeen toteamme olevamme turvallisilla vesillä. Ei tullut päivän extra viivettä. Illalla nukkumaan mennessä ei tullut mieleen, että Etelä-Amerikan päätie voidaan sulkea päiväksi keskellä viikkoa polkupyöräkilpailujen vuoksi... ;)

... etenemme tänään hyvän pätkän. Melkien 500km. Tie aamupäivan mutkaista ja erittäin mutkaista. Ylänköllä pikataival aukeaa eteemme. Pingispöydän tasaista loistokuntoista melkein suoraa baanaa parisataa kilometriä...

... nopeusrajoitukset ovat Kolumbiassa koomisia. Tienvarret ovat täynnä; 20, 30, 40, 50, 60km/h kylttejä. Maksiminoepeus maassa 80km/h. Köytännössä yksikään henkilöauto ei aja alle sataa. Eikä poliisi kiusaa toisin kuin Costa Ricassa ja Panamassa. Taajamassa voi ohittaa poliisiauton kahden sulkuviivan kohdalla 20km/h alueella 120km/h eikä poliisiauton kattovalo välähdä. Ei reaktiota lainkaan...

... paljon mainostettua vaarallista Kolumbiaa emme kohtaa tänääkään. Popayanin öinen katu ei tunnu Helsingin öistä katua vaarallisemmalta...

---

alakuva; Hotel Miradorimme piha. Maisemat olivat nimen mukaiset. Itse hotelli jo parhaat päivänsä nähnyt.

toiseksi alin; Pare, yöllä osa vuorenrinettä oli satanut tielle.

keskikuva; kaupunki pilvien korkeudella. Tyypillinen city vuoristossa... kuvasta saisi hyvän tuhannen palan palapelin... ;) ?

toiseksi ylin; lipunkantaja Huttunen kiitää Kolumbian aamupäivässä.

yläkuva; summat ovat Kolumbiassa suuria. Gallona preriumia noin kymppitonnin. Preriumilla / Extralla koneet eivät nakuta... Corrientellä saadaan aikaan mukava kilkatus venttiileihin... ;)

Päivä54 | Yarumal - Medelln - Soulon

2008-10-23T20:56:00.000-07:00

.. ajopäivä 37 / Kolumbia... kilometrit 204 / 11h (jossa reilun neljän tunnin huoltotauko Medellinissä)... lämpötila +26 - +33... sol, sol y sol... takajarrupalat vaihtoon Pekalta ja minulta. Öljyt Kalevilta... bemarien jäähdytysnesteet roiskivat nilkoille...

---

... päivä alkaa upeilla mutkilla ja päättyy hulpeilla mutkilla. Maisemien suhteen Kolumbiaa ei voi kohua liikaa. Ainoa miinus ovat mustaa nopea työntävät vanhat rekat ja bussit mutta sitä on jatkunut Meksikosta saakka ja jatkuu todennäköisesti Ushuaiaan saakka...

... aamupäivän hulppein kohta on laskeutuminen Medelliniin, kaupunkiin jossa on ikuinen kevät ikuisen nokipilven alla. Noet kun jättää laskuista Medellin yllättää positiivisesti. Siisti moderni kolmen miljoonan asukkaan kaupunki johon olisi voinnut jäädä pidemmäksikin aikaa. Tällä matkalla jää muutamaan tuntiin...

... Medellinistä löytyy kaikki länsimaiset standardit täyttävä BMW -liike ja päinvastoin kuin Suomessa huoltoon pääsee heti. Asiakasemäntä juttelee Pekan ja minun kanssa mukavia sillä aikaa kun jarrumme päivitetään uusille paloille. Medellinistä lähtö venyy reilu puoli tuntia. Kaikkien muiden ollessa valmiita Kalevi on pesemässä pyöräänsä! Pääsemme uudelleen liikkeelle kolmelta iltapäivällä...

.... heti Medellinin jälkeen nousemme kahteen ja puoleen kilometriin ja rapioihin PanAmerikaa pitkin. Tie on kuin rekkapujottelurata rekat pujottelukeppeinä ja niitä riittää enemmän kuin mutkia. Itse Medellin on puolessatoistatuhannessa metrissä...

... aurinko laskee tänään meille Soulonissa. Pienessä kylässä vuorten keskellä. Päivällinen näyttää aamiaiselta tai aamiainen näytti päivälliseltä. Pihviä, riisiä ja salaattia. Mutta ei voi valittaa hyvät lihat tässä maassa...

---

alakuva; Terpel, paikallinen ABC -huoltamo ainakin lukumääräisesti. Oktaanit Kolumbiassa tuntuvat olevan vähän matalia ja yhden sun toisen pyörän venttiilit kilkattavat ja kalkattavat. Lyijytöntä polttoainetta ei ole muutamaan maahan näkynyt... ;)

toiseksi alin; Pekka ja Medellinin BMW -liikkeen emäntä... voisi kolumbialainen liikkenhoitotapa yleistyä Suomessakin. Pojat viihtyisivät liikkeissä pidempään... Pekkakin osti jo matkan toisen kypärän... ;)

keskikuva; Versalles, kylä vuoren harjanteella. Pituutta Versallesilla kilometri tai kaksi mutta leveyttä ainoastaan sata metriä parhaimmillaan. Rinne putoaa kylän molemmin puolin.

toiseksi ylin; matkamuistomyymälä... no tarroja.

yläkuva; pojat baarissa... hotellimme baarisssa

Päivä53 | Cartagena - Yarumal

2008-10-23T16:25:00.000-07:00

... ajopäivä 36 / Kolumbia... kilometrit 525 / 12h... keskinepus 49km/h... lämpötila +24.5 - +33... aurinkoista, puoliaurinkoista, melkein sadetta ja aurinkoista... bemarien vesiletkut alkavat roiskia nilkoille jälleen. Mielenkiintoiseksi käy selviääkö niillä Ushuaiaan saakka... Pekan takajarrut ovat ihan loppu, Samin ja minun melkein...

---

... kello herättää vähän yli viisi. Inhimillistä jos ei tuntuisi epäinhimilliseltä. Kuudelta koneet käyvät. Aamuruuhkassa ja monta kertaa aikaisemminkin on tullut mieleen, että kuinka paljon nokea mahtuu planeettamme taivaalle. Kolumbiassa kuten koko latinalaisessa amerikassa mustaa paksu pilveä työntäviä vanhoja rekkoja ja bussej aon enemmän kuin yksi ja kaksi ja liikenteessä niiden seassa jokaisen ajopäivän hiukkaskintö tulee hyvin täytettyä... :)

... kestää noin tunnin ennenkuin olemme Cartagenasta ‘pihalla’,,, sen jälkeen avautuukin ainoastaan upea ja upeampaa maisemaa. Alkuosa laajoja laitumia ja isoja rancheja. Päivän loppuosa isoja vuoria ja laajoja laaksoja. Pimeallä emme aja... emme ainakaan Kolumbiassa, oli puhe ennen matkaa. Viimeinen tunti menee ensimmäisenä Kolumbian ajopäivänä pimeässä ja osittain tiiviissä pilvessä...

... paljon mediassa mainostettua vaarallista Kolumbiaa emme tänään kohtaa. Päinvastoin, kaikki kohtaamamme paikalliset ovat erinomaisen ystävällisiä eikä poliisi kiusaa turisteja. Suunnitelma oli, että Kolumbiassa ajaisimme letkassa, mutta ajo menee nopeasti Alaskasta saakka olleeseen kaavaan. Liikkeelle singahdetaan kuka ensimmäisenä ehtii yksin tai kaksin. Useinmiten olen se joka ehtii viimeisenä... sopii minulle. On hauska ajaa vähän haipakampaa, että ehtii ryhmän keulalle... aina en tosin ehdi... en varsinkaan jos Sami ja Kalevi puhaltavat kärjessä... ;)

... ajopäivä päättyy Yarumaliin. 64000 asukkaan viehkoon vuoristokaupunkiin, jossa jokainen katu menee ylös tai alas riippuen kummasta päästä katua tarkkailee...

---

alakuva; Kolumbiassa tavara kulkee monella tapaa. Kromia hohtavilla uusilla jenkkirekoilla, aaseillä ja kaikella siltä väliltä.

toiseksi alin; hymyssä suin syntynyt aamiaistarjoilijamme. Kotona pihvin syöminen aamiaiseksi ei tule kovin usein mieleen, mutta latinalaisessa amerikassa siitää näyttää tulleen vakiintunut käytäntö... ;)

keskikuva; karjatilaa...pohjoiskolumbia näyttää monelta osin suurelta karjatilalta.

toiseksi ylin; Pare, seis. Näitä kylttejä näkee usien, Syynä useimmissa tapauksissa, että osa tien viereisestä vuoresta pudonnut tielle tai osa tiestä pudonnut vuorenrinteeseen.

yläkuva; vehreää ja rehevää. Joka paikka tuntuu oleven ylitsepursuavan vihreä ja rehevä. Ainakin ensimmäisen ajopäivän perusteella Kolumbia tuntuu olevan erittäin kaunis maa luonnon puolesta... ja jos Ritva nakkaa minut joskus kankaalle, harkisen vakavasti muuttoa Kolumbiaa... kaikki naiset näyttävät olevan täällä kauniita tai erittäin kauniita... ;)

Päivä52 | Cartagena

2008-10-23T16:15:00.000-07:00

... vapaapäivä / päivystyspäivä / odotuspäivä / turistipäivä... Kolumbia... kilometrit 32... lämpötila +26 - +29... sataa, paistaa, sataa, paistaa...

---

... aamiainen bomeemin Derustimme rantaravintolassa ja soitto agentillemme Manfredille heti yhdeksän jälkeen. Manfred pyytää soittamaan uudestaan yhdeltätoista. Paperit eivät vielä ihan selvät. Yhdltatoista Manfred pyytää soittamaan kolmelta iltapäivällä. Carthagenan ainoa tulli-ihminen joka hoitaa maahan tulevat ulkomaalaiset ajoneuvot on paikalla vasta kolmelta. Kolmelta Manfred pyytää tulemaan konttisataman portille neljäksi. Tullimies haluaa nähdä pyörämme. Eksymme, harjailemme ja sade katkonut teitä. Olemme paikalla puoli viisi. Tullimies mennyt tekemään papereitamme, eikä halua niiden valmistumisenkaan jälkeen nähdä pyöriämme. Paperiniput ovat valmiita kuudelta. Emme jatka matkaa tänään... ;) ... Ari ehtii iltapäivällä teettää uudet jarrupalat taakse. Hänellä oli mukana uudet, mutta oli saanut Bikeworldistä palat jotka sopivat kyllä moneen pyörään mutta eivät Arin ceebeeäffään...

... pyörät hotellille, bussi alla ja keskustaan. Stalratten miehistö löytyy El Bistrosta jolla sakasalainen vetäjä. Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi... unimaassa hotellilla hyvissä ajoin ennen puolta yötä. Huomenna lähtö kello kuusi. Tavoitteena Medellin, jonne 643km... voi olla liikaa, mutta selviää huomenna... :)

---

alakuva; hotel Derustinin pihaa.

keskikuva; konepyöräkuljettaja Linko mielipuuhassaan... pyörää pesemässä.

yläkuva; sataa sataa ropisee Cartagenan vanhassa keskustassa. Tänään sataa ropisi reippaasti tai erittäin reippaasti.

Päivä51 | Karibia - Carthagena

2008-10-20T21:24:00.000-07:00

... Etelä-Amerikkaa tulopäivä / Kolumbia... ajokilometrit 18... lämpötila +27 - +33... sol, sol y sol...

---

... Carthagenan pilvenpiirtäjät näkyvät taivaanrannassa pimeyden vetäytyessä aamuauringon tieltä. Ankkurikettingit kolisevat vierasvenesataman edustalle heti yhdeksän jälkeen. Kymmeneltä tärkeilevä satamakapteeni on Stallrattella passintarkastaja seuranaan. Puolta tuntia myöhemmin ensimmäinen pyörä nostetaan kumiveneeseen. Vajaassa kahdessa tunnissa olemme roudanneet mottoripyörät kumiveneellä maihin yksi kerrallaan...

... läheisessä internetkahvilassa tapaamme Manfredin, entisen merikapteenin, nykyisen tulliselvittäjän joka palauttaa meille passit ja antaa lisää kuponkia täytettäväksi. Koska on sunnuntai tulli on tänään kiinni, mutta saamme tarvittavat liput ja laput Manfrediltä huomenna...

... eikun hotellin hakuun. Päädymme Derust nimiseen vähän ruosteiseen ja boheemiin paikkaan jossa kaikki on ihanasti rempallaan. Derust uusien kerrostalojen puristuksessa ja häätöuhan alla. Mutta ranta vieressä ja ilmastointi toimii...

... illalla vanhaan kaupunkiin syömään. Kohteena El Bistro, johon myös Stalratten miehistö on tulossa. El Bistro on sunnuntaisin kiinni mutta keräännymme kaikki viereiseen ravintolaan. Carthagenan vanha kaupunki näyttää ja on helmi kaupungiksi. Olkoonkin vähän turistic, mutta se on säilytetty upeana kokonaisuutena. Cobanin jälkeen ehdottomasti hienoin paikka tällä matkalla... no, Paxonia nyt ei taida kuitenkaan mikään voittaa... ;) ...

... vähän haikeatkin jäähyväiset Stalratten porukalle yön alku tunteina ja hotellille... huomenna matkaan tai sitten ei. Agenttimme Manfredin kanssa minulla on puhelintapaaminen aamukymmeneltä...

---

alakuva; ensivaikutelma Carthagenasta on kaikkea muuta kuin turistimainoksissa olen saannut ymmärtää. Pilvenpiirtäjä pilvenpiirtäjän kaverina.

toiseksi alin; Jarmon Deauville laskeutumassa Stakretten kumiveneeseen.

keskikuva; jakaannuimme kahteen pyörien roudauksen ajaksi. Rannalla oli nostoporukka ja Stalratella laskuporukka. Jarmo kuului nostiporukkaa. Tuli välillä täyttämään kypärän olusilla jotta pyörät nousevat.

toiseksi ylin; Tapsa ajamassa Samin pyörää rantaan... ;)

yläkuva; Carthagenan vanhan kaupungin keskustaa iltavalaistuksessa.